Viime viikolla olivat tosiaan ensimmäiset näyttötehtävät. Niiden tarkoitus on toimia ammattikouluissa eräänlaisena laaduntarkkailuna ja valmistaa oppilaita työelämää silmälläpitäen ja siksi suht samat tehtävät teetetään kaikilla ammattiin opiskelevilla. Vaikka käydyistä kursseista saadaan muutenkin numerot, näytöt arvioidaan erikseen ja niitä arvostelemassa on useampi opettaja sekä työelämän edustaja. Hiukan saattoi ensikertalaista hermostuttaa...

Ensimmäiset näytettävät kokonaisuutemme olivat tuotteen valmistaminen ja kulttuurilähtöinen valmistaminen. Perus laite- ja materiaaliosaamista ja hiukan suunnittelua ja taiteellisempaakin puolta siis. Saimme tehtäväksemme valmiista itsellemme pukupussi käyttäen jotakin ensimmäisenä vuonna oppimaamme käsityötekniikkaa sen koristelussa. Itse päädyin tekemään pukupussini käyttäen toisella kurssilla parhaillaan tekemäni renessanssipuvun materiaaleja ja osin myös tekniikoita.

Pussin kummallakin puolella on silkkipainannalla ja valotetulla seulalla tehty kankaanpainokuviorivi. Etupuolella on myös aplikaationa ja konekirjonnalla toteutettu nimikirjain sekä hopeoidusta kuparilangasta vääntämistäni korunosista ja lasihelmistä tehtyjä helyjä. Tein myös vetoketjuun hiukan isomman vetimen.

Olen lopputulokseen melko tyytyväinen, vaikka muutama tuotekehittelyn paikka siinä vielä olisikin. Työ sujui joutuisasti ja opettajiltakin tuli lähinnä kehuja :).

Tässä luonnos puvusta, jonka pohjalta pussi syntyi:

En ole aivan yhtä söpö kuin Natalie Dormer Anne Boleyninä, mutta tässä puvussa voisin ehkä kuvitella olevani ;). Tudoreiden valtakausi sijoittuu täysrenessanssin loppupuolelle ja niitä piirteitä olen tähänkin pukuun hakenut. Suvun ruusuvaakuna löytyy myös helman printistä, tosin ei puna-valkoisena kuten se heillä oli.

Valitsemani kankaat ovat 100% pellavaa helman painettuun osaan ja hihojen vuoriin sekä 50/50 % puuvilla-pellavaa loppuun pukuun. Väriltään löytämäni kangas on, kuten pukupussista näkyy, hiukan tummempaa ja sinertävämpää harmaata. Mallillisesti puku on muuttunut hyvin vähän: irrotettavat päällyshihat ovat vielä hieman suuremmat ja niihin aion painaa vielä myös muutaman raportin helman printtiä. Miehustasta taas jätin printin pois. Pääntielle suunnittelin alunperin koristelua satiininauhasta taittelemalla, mutta se taitaa vaihtua frivolité-pitsiin. Helmivyö, kaula- ja korvakorut ja pääntien korut ovat pukupussiinkin tulleella tekniikalla tehty.

Koska kurssin aika on rajallinen, en voinut kuvitellakaan tekeväni puvun alle aitoa renessanssikorsettia, joten päädyin tekemään tämän puvun nykyaikaisen korsettini mitoille ja muodolle. Tämä on kuitenkin ensimmäinen aikakauspukuni, joten aivan täydelliseen tarkkuuteen tuskin olisin pystynyt muutenkaan, en ainakaan materiaalien puolesta. Jonkinlainen alushame sen alle täytyy kyllä tehdä kunhan budjetti ja aikatauluni sallivat.

Kaavoitin puvun peruskaavastani, piirsin printin ja valmistin korut sekä french hood -tyyppisen päähineen. Tällä hetkellä puku on vielä jonkin verran kesken: sain tänään leikattua kaikki kaavanosat ja pääsin aloittamaan ompelun. Huomenna odottaa yläosan sovitus ja toivottavasi sen valmistuksen jatkaminen. Korut ovat suurimmaksi osaksi valmiina, päähine on koristeluita vaille valmis ja hihojen vuori pitää vielä painaa. Palautuspäivä on kuun lopussa ja niihin aikoihin varmaan nappaan valmiista puvusta kuvia esiteltäviksi.

Paljon olen ottanut tehtäväkseni ja viisi opintoviikkoa täyttyisi vähemmälläkin, mutta kun jostain näin kunnolla innostun, minulle iskee vaikeus rajata pois kaikkea mitä tahtoisin toteuttaa. Tällä kurssilla päätin, että pidän ripeää tahtia yllä alusta asti ja olenkin mielestäni pysynyt hyvin aikataulussa. Se kuitenkin harmittaa, että n. 135:stä merkitystä oppitunnista melkein neljännes on kadonnut jonnekin. 8 lähti kokonaan pois ja 24 jouduimme käyttämään itsenäiseen työskentelyyn vailla opettajan neuvoja, kun hänelle tuli odottamattomia menoja (työhön liittyen tosin, joten eipä siitä häntä voi syyttää). Jospa sitä ei ensi kerralla etsisi siitä sananparren aidasta sitä korkeinta kohtaa mistä puskea itseään yli...

Ai niin, tänään kotiin lähtiessä löysin vaunustani Llothin kätyrin:

Hän paistatteli päivää niin tyytyväisen oloisena, että oli pakko napsaista kuva ennen kuin puhalsin hänet matkoihinsa :). Ei parane suututtaa hämähäkkikuningatarta.