Pukuloistoa ja haavekuvia

Koulun loppu häämöttää jo ja lähestyvät palautuspäivät pitävät kiireisenä. Hiukan alkaa jo haikeuskin hiipiä mieleen, mutta toivottavasti syksyllä jatketaan taas ainakin suurimmaksi osaksi samalla porukalla. Tänään oli ehkä koko vuoden paras koulupäivä, vaikka hyviä päiviä on tähän vuoteen mahtunut lukemattomia muitakin. Lähdimme aamulla bussilla kohti Helsinkiä ja vierailimme Globe Hopen ja Marimekon tehtailla sekä kansallisoopperan ja -baletin puvustamossa.

Vaikka kaksi ensimmäistä pysähdystä olivat sinänsä mielenkiintoista nähtävää, kummankaan brändin ideologia tai etenkään estetiikka ei sovi yhteen omani kanssa. En voisi kuvitella suunnittelevani itse joskus tuotteitani niin materiaalin ehdoilla kuin kierrätysmateriaali vaatii. Vaikka nyt lopuillaan olevalla kurssilla hyödynsinkin laukussani kierrätettyjä lampunosia, en varsinaisesti koe, että kierrätysmateriaali toisi itseisarvoisesti tuotteeseen niin paljon hyvää, että olisin valmis tekemään esteettisesti niin suuria uhrauksia. Jos löydän jotakin inspiroivaa tai suunnitelmiini sopivaa materiaalia, voin sitä toki käyttää, mutta materiaalin on toimittava minun ehdoillani, en minä materiaalin.

Marimekko taas... tasaraitainen kangas ei ole designia. Ylipäätään Marimekon printeissä ei ole juuri mitään, mikä hivelisi silmääni. Suurin ongelma niissä minulle varmaan on, että ne ovat turhan suuressa mittakaavassa ja liian pelkistettyjä. Värien rajat ovat liian teräviä ja luontoaiheisistakin kuvioista on orgaanisuus kaukana. Jos jokin kuvio sattuisikin kelpaamaan, värivalinnat ovat minulle liian räikeitä tai yhdistelmät outoja. Pidän kyllä väreistä, mutta olen valikoiva sävyjen suhteen. Vaikka musta onkin lempivärini, rakastan myös sinistä, punaista, vihreää ja liilaa, ja etenkin satiinissa ja sametissa ne miellyttävät kovasti silmääni kunhan sävy on tarpeeksi tumma ja etenkin kylläinen.

Valkoinen ja harmaa ovat monesti kauniita ja pastellitkin menevät, jos kyseessä on vaikkapa romanttinen ruusuprintti. Murretut värit sen sijaan näyttävät silmääni vain likaisilta ja tylsiltä, paljon synkemmiltä kuin musta.

Oli kuitenkin kiva päästä näkemään miten kankaanpaino tapahtuu teollisessa mittakaavassa.

Se kolmas pysähdys kyllä korvasi sen, mitä kahdesta ensimmäisestä jäi toivomisen varaa ^^. Olen löytänyt paikan, joka vaikuttaa juuri siltä, mitä tahtoisin tehdä työkseni kunhan valmistun. Puvustamon käytävät ja ompelusalit pursuivat ylellisiä silkkejä ja sametteja, tylliä, pitsiä, strasseja ja paljetteja eikä siinä ollut vielä edes murto-osaa niistä ihanuuksista, joita siellä luodaan. Puvustamossa tehdään kaikkea kengistä ja päähineistä asti ja se taitaa olla ainoita paikkoja, missä Suomessa voi päästä tekemään historiallisia pukuja niin suurella budjetilla. Yhden puvun materiaalibudjetti voi yltää jopa 1500 euroon, mikä minun korvaani kuulostaa aivan uskomattomalta ylellisyydeltä.

Siinä missä pienemmässä teatterissa (jossa luokkamme vieraili aiemmin) kuulosti siltä, että puvustuksessa huijataan kaikessa missä vain pystytään, jotta  pysytään mahdollisimman pienessä budjetissa, oopperassa lähtökohdat ja olosuhteet kuulostivat aivan erilaisilta. Tämä harakka olisi tahtonut jäädä sinne samantien asumaan. Olin niin sokaistunut ja kaiken sen hienouden pauloissa, että aivoni tuntuivat käyvän ylikierroksilla ja vaikka kysyttävää varmasti olisi ollutkin, melkein yksikään ajatuskokonaisuus ei suostunut tiivistymään kysymyksen muotoon.

Olen aina ihastellut menneiden aikojen pukuloistoa ja tahtoisin oppia tekemään niiden toisintoja. Tykkään kokeilla muunkin tekemistä kuin vaatteiden, viime aikoina olen ollut innostunut hatuista ja tein jokin aika sitten ensimmäisen kunnon silinterini, joka täälläkin on kuvissa vilahtanut. Tulevalta työltäni toivoisin, että pääsisin sekä suunnittelemaan että toteuttamaan ja että voisin keskittyä juhlavaan pukeutumiseen. Suunnittelemaan pääsy olisi oopperan puvustamossa pitkän tien takana, mutta uskoisin, etten edes panisi pahakseni, vaikken aivan niin pitkälle pääsisikään. Muutoin työ kuulosti aivan unelmahommalta.

-~*~-

Tässä vielä pari asukuvaa tiistailta. World Goth Day'n kunniaksi uskaltauduin ensimmäistä kertaa ulkoiluttamaan Dinskosta löytyneitä punaisia samettikorkkareitani. Korsetti on Belle Modesten ja sifonkimekko KappAhlin Vintage Stories -mallistoa.