Milk and cookies, wafers and wine

Äidinmaitoa ja öylättiä

Sain eilen ristiäiskutsun. Serkkuni silloin kaksikuukautinen tytär kastetaan parin viikon päästä. Oi kun ihanaa!

No ei helvetissä ole... Uskonnon tuputtaminen on pahinta hallaa, mitä lastensa henkiselle kehitykselle saa lain puitteissa ja yhteiskunnan hyväksynnällä tehdä. Pienenä lohtuna tällä kertaa kyseessä on evankelisluterilainen kirkko eikä sentään esimerkiksi katolilaisuus, islam, tai jos kyseessä olisi poikavauva, juutalaisuus. Tästä kirkosta serkkuni tyttö voi todennäköisesti lähteä vailla läpi elämän kestävää syyllisyydentunnetta, kuolemanuhkaa tai fyysisiä vammoja, kunhan oppii aikanaan ajattelemaan, puhumaan ja myöhemmin ymmärtämään mitä uskonto on.

Miksei tässä seremoniassa ole kohtaa, jossa kysyttäisiin tahdotko tai kun kyse nyt kuitenkin on henkilöstä, jonka itsensä ei ole mahdollista mielipidettään ilmaista muutoin kuin itkemällä, että jos jollakulla on jotakin tätä liittoa vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi?

Richard Dawkins havainnollisti lasten leimaamista uskonnollisten yhteisöjen jäseniksi seuraavalla vertauksella: Lehdessä on kuva kolmesta lapsesta esittämässä itämaan tietäjiä joulukuvaelmassa. Kuvatekstin mukaan he ovat Shadbreet (sikhi), Musharaff (muslimi) ja Adele (kristitty), kaikki neljävuotiaita. Useimmat ihmiset eivät näe tässä mitään väärää, ja pitävät kuvaa söpönä ja ihanan monikulttuurisena. Vaan entä jos kuvatekstissä lukisikin Niko (kokoomuslainen), Eero (vihreä) ja Sanna (SDP), kaikki neljävuotiaita?

Nelivuotias osaa sentään jo puhua ja paljon muutakin, mutta opettelee vielä, että hiekkalaatikolla on kivempi leikkiä, kun kukaan ei heittele toisia hiekalla ja kun suostuu lainaamaan lelujaan kaverillekin. Sen ikäisen ei pitäisi joutua pelkäämään joutuvansa helvettiin tai ihmettelemään, miksi Adelen isän mielestä Musharaff ei ole sopivaa leikkiseuraa. Niinkuin ei ole kommunistilapsia tai natsilapsia, ei ole myöskään kristittyjä lapsia tai muslimilapsia. On vain kristittyjen vanhempien tai muslimivanhempien lapsia.

Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin miksi uskonnolliset yhteisöt käyttävät niin paljon resursseja nimenomaan lasten indoktrinaatioon. Harvassa ovat ne itsenäiseen ajatteluun kykenevä aikuiset, jotka niitä oppeja uskoisivat, ellei heille ole lapsesta saakka eri auktoriteettien taholta opetettu, että uskominen on hyve ja nimenomaan tämä kyseinen usko on se ainut oikea. Jos vanhempia, opettajia ja pappeja voitaisiin kieltää opettamasta lapsille uskontoa ennen kuin nämä ovat vaikka 15-vuotiaita, mieluummin 18, ja osoittavat halukkuutensa, uskon että uskovien määrä laskisi häviävän pieneen parissa kolmessa sukupolvessa.

Mutta nykyään kiitettävän maallistuneessa Suomessakin on vielä uusimpaan peruskoulujen tuntijaon uudistukseen asti opetettu kouluissa enemmän uskontoa kuin esimerkiksi historiaa. Nykyään uskonnonopetus on lain mukaan tunnustuksetonta, mutta keskittyy silti evankelis-luterilaiseen kirkkoon, Raamattuun ja sen oppeihin. Kai tunnustuksettomuus tässä yhteydessä sitten tarkoittaa, ettei tunneilla tarvitse rukoilla, veisata virsiä tai lausua uskontunnustusta. Toivottavasti vähintään sitä.

Itse aloitin ala-asteen melkein parikymmentä vuotta sitten ja osallistuin normaaliin evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen, vaikka jos olisin saanut valita, olisin varmaan silloinkin jo valinnut elämänkatsomustiedon. Vaan kun vielä nykypäivänäkään se ei olisi mahdollista. Olivat vanhemmat sitten oikeasti uskoaan harjoittavia kristittyjä tai kannatuksen vuoksi kirkkoon kuuluvia tapakristittyjä, jos heidän lapsensa kuuluvat kirkkoon, näiden on lain mukaan pakko osallistua uskonnonopetukseen. Jos vanhemmat tahtovat lapsensa elämänkatsomustietoon, heidän on erotettava lapset kirkosta. Lapsen itsensä on valintaan mahdollista vaikuttaa vain vanhempiensa kautta. Jos sinut on kastettu, olet alle 18-vuotias, eikä jompikumpi vanhempasi anna lupaa erota kirkosta, joudut läpi koko peruskoulun opiskelemaan oppiainetta, joka voi hyvinkin olla täysin omien käsitystesi vastainen. Parin viikon takainen Jesus & Mo-strippi on tähän kohtaan varsin osuva.

Tässä vielä vertailun vuoksi peruskoulun opetussuunnitelmasta kopioidut tavoitteet 1-5-luokkalaisten uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetukselle. Kummat sinun mielestäsi kuulostavat paremmilta tukemaan pienen ihmisenalun kasvua tasapainoiseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi?

Evankelisluterilainen uskonnonopetus:
Oppilas
• oppii luottamusta elämään ja itseensä, kohtaamaan rohkeasti tulevaisuuden,
ymmärtämään pyhän ulottuvuuden sekä näkemään uskonnon vaikutuksen omassa
ja muiden elämässäPerusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 205
• tutustuu Uuteen testamenttiin, Jeesuksen elämään ja opetuksiin
• tutustuu Vanhan testamentin keskeisiin kertomuksiin
• ymmärtää kirkkovuoden ja Jeesuksen elämänkaaren välisen yhteyden
• tutustuu luterilaiseen kirkkoon ja seurakunnan toimintaan
• tutustuu muihin kristillisiin kirkkoihin ja ympäröiviin uskonnollisiin ja ei-
uskonnollisiin katsomuksiin
• oppii eettisten asioiden pohdintaa, omien tunteiden ja kokemusten jakamista sekä
kristillisen etiikan soveltamista.


Elämänkatsomustieto:
Tavoitteena on edistää oppilaan pyrkimystä
• etsiä ja rakentaa identiteettiään ja elämänkatsomustaan ja sen myötä oppia hahmot-
tamaan kokonaisuuksia, kasvaa kohtaamaan epävarmuutta ja kehittää taitojaan
ilmaista itseään
• kehittää arvostelukykyään ja kykyään eettiseen toimintaan ja oppia huomaamaan
kohtaamiensa arkipäivän tilanteiden eettiset ulottuvuudet ja käyttämään eettisen
ajattelun taitoja ja katsomuksellista harkintaa
• tutustua ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja kestävän
kehityksen periaatteisiin ja oppia kantamaan vastuuta itsestään, toisista ihmisistä,
yhteisöstä ja luonnosta
• tutustua lähiympäristönsä katsomuksiin ja kulttuureihin.

Aionko siis mennä ristiäisiin? Todennäköisesti. Se on kuitenkin perhejuhla ja siihen liittyy muutakin kuin pelkkä uskonnollinen puoli. Mietin vielä hiukan kahden vaihtoehdon välillä, jotka ovat jättää menemättä tai mennä, jos vain keksin jonkin fiksun lahjan, jolla osoittaa tahdikkaasti oma ja avopuolisoni mielipide kyseisestä seremoniasta ja siitä, mitä se lapsen kannalta merkitsee. Olemme jo päättäneet jatkossa antaa rippilahjaksi Richard Dawkinsin Jumalharhan, "jotta kolikon kääntöpuoli ei unohtuisi", mutta kastajaislahjaksi se olisi lähinnä lahja vanhemmille. Tai ehkä ostan/teen jotain peruskivaa ja kirjoitan korttiin "Onneksi olkoon, olet syntynyt Suomeen, missä vaikka sinut saadaan ilman suostumustasi liittää uskontokuntaan, kukaan ei voi sinua onneksi pakottaa sen oppeja noudattamaan tai pysymään sen jäsenenä ikuisesti. Kasvakoon sinusta itsenäinen ja vahva nuori nainen ja tuokoon elämä sinulle onnea ja menestystä."

~*~

I got an invitation to a christening yesterday. The then two-month-old daughter of my cousin will be christened in about two weeks. Oh how wonderful!

Hell no it ain't... Forcing religion on children is the worst kind of detriment to a child's mental development that can be inflicted within the law and with the blessing of society. As a small comfort, at least this time the religion in question is evangelic-lutheran and not catholicism, islam, or if it were a boy, judaism. My cousin's daughter may most likely leave this church without a life-long burden of guilt, threat to her life or physical harm, when in time she'll learn to think, speak and later to understand what religion is.

Why isn't there a section in this ceremony, where they'd ask if the person actually wants to take this religion to be their religion or, as the person in question is incapable of expressing their opinion by other means than crying, asking people to speak now if they know a reason why the ceremony should not proceed, or forever hold their peace?

Richard Dawkins made the following example of labeling children with the religion of their parents: In the newspaper there's a picture of three children playing the Three Wise Men in a nativity play. In the caption it says they are Shadbreet (a Sikh), Musharaff (a Muslim) and Adele (a Christian), all aged four. Most people won't see anything wrong with this. They consider the picture cute and wonderfully multicultural. But what if the caption said: Shadbreet (a Keynesian), Musharaff (a Monetarist) and Adele (a Marxist), all aged four?

At least a four-year-old can already talk, and do a great many other things, but they're still learning that while playing at the sandbox, it's much nicer for everyone if you don't throw sand at each other or if you learn to share your toys. A four-year-old shouldn't have to fear hell or to wonder why Adele's father thinks Musharaff isn't a suitable playmate for her. Just like there aren't communist children or nazi children, there aren't christian children or muslim children. There are only children of christian or muslim parents.

But then again, I fully understand why religious organizations spend so many resources on indoctrinating children in particular. Few and far between are the adults capable of independent thought, who would believe their teachings, unless they were taught from early childhood on by multiple authority figures how faith is a virtue and their particular faith is the one true faith. If parents, teachers and preachers of any kind could be banned from teaching religion to children before they are, say, 15 years old, or even better, 18, and before they express willingness, I believe the numbers of believers would plummet severely in only a couple generations.

And yet, even in the commendably secular society of Finland, up until this year, children have still been taught more religion in schools than, for example, history. According to current law, religion as a subject in our schools is secular, however it still concentrates on teaching about the evangelical-lutheran church, the Bible and its teachings. I suppose secular in this context means that the pupils don't have to pray, sing hymns or recite confessions of faith in class. I hope it means that at the very least.

I participated in the common evangelical-lutheran religious education in primary and secondary school, about 20 years ago now, but had I had the choice, I probably would have chosen even then the secular, non-religious option called ethics. However, that wouldn't be an option for a child in my position even now. Whether the parents of a child are practicing christians or nominal christians who are only supporting members of a church, if their children, too, are members of the church, by the Finnish law, the children have to study religion. If the parents want their children to go to ethics instead, they have to have them removed from the church first. The children themselves can only affect this choice through their parents. If you've been christened, you're under 18 and either one of your parents won't allow you to leave church, in Finland you would be forced to study extensively a faith that may be completely contrary to what you believe in. The Jesus and Mo strip from a couple of weeks ago suits this topic quite nicely.

Here are, for comparison, the objectives of religion and ethics for children aged 7 through 11 in Finland. Which ones do you think would be better suited for supporting the growth of a little person into a well-balanced and responsible adult?

Religion:

The pupils will

• learn confidence in life and themselves, learn to meet the future courageously, understand the sacred dimension, and see the influence of religion in their own personal lives and the lives of others

• get an introduction to the New Testament and the life and teachings of Jesus

• get an introduction to the Old Testament's main narratives

• understand the connection between the church year and the course of Jesus' life

• get an introduction to the Lutheran Church and Lutheran congregational activity

• get an introduction to other Christian churches and the environment of religious and nonreligious views

• learn to ponder ethical questions, share their feelings and experiences, and apply Christian ethics.

Ethics:

The objective is to further the pupil’s efforts to

• look for and develop their identities and philosophies of life, and thereby to learn to perceive wholes, learn to encounter uncertainty, and develop their skills in expressing themselves

• develop their critical faculties

• develop their capabilities for ethical action, learn to notice the ethical dimensions of the situations they encounter from day to day, and utilize both skills in ethical thought and philosophical judgment

• gain an introduction to the principles of human rights, tolerance, justice, and sustainable development

• learn to assume responsibility for themselves, other people, the community, and nature

• gain an introduction to the cultures and personal world views in their immediate environment.

So am I going to go to the christening? Probably. It's still a family gathering and there's more to it than just the religious side. I'm still considering a bit between not going or going but giving some thought out gift that would also express the views of me and my boyfriend on the ceremony and what it means to the child. We've already decided to give Richard Dawkin's God Delusion as our gift on any future confirmations we may be invited to, so that "the coin's flip side wouldn't be forgotten". As a christening present, however, it would be more of a gift to the parents. Maybe I'll buy or make something nice and just write on the card: "Congratulations, you have been born in Finland where, although you can be made a member of a church without your consent, no one can force you to follow its teachings or to remain its member forever. May you grow up to be a strong, independent young woman and may life bring you joy and success."

TEDutainment

Edit: Ai niin! Blogiltani meni eilen illalla 500 lukukertaa rikki :). Isot kiitokset kaikille lukijoille! Lukijoita ja lukukertoja on kertynyt paljon nopeammin kuin osasin odottaa, varsinkin kun tämä on vasta 16. tekstini.
Oh! My blog got it's 500th visitor last night :). Great big thanks to all my readers! I've been quite pleasantly surprised at how quickly I've got readers and visitors, especially since this one is only my 16th post.

Aiemmin esittelin mieleenpainuneimmat videoni TED.comista, tällä kertaa ajattelin jakaa muutaman erityisen viihdyttävän mutta silti mielenkiintoisia pointteja sisältävän videon.
Earlier, I shared my most memorable talks on TED.com, and this time I thought I'd share a few that are especially entertaining yet cover a lot of interesting points.

Rory Sutherland: Perspective is everything

Ensinnäkin, Rory Sutherlandin aksenttia kuuntelisin, vaikka hän puhuisi mistä. Toisekseen, hän maustaa puheensa nokkelalla huumorilla, ja kolmanneksi, hän puhuu oikeasti mielenkiintoisista asioista, joita soveltamalla elämän keskiarvoista ketutustasoa pystyisi varmasti laskemaan huomattavasti.
First of all, I'd listen to Rory Sutherland's accent no matter what he spoke of. Secondly, he spices up his talk with witty humour, and thirdly, he speaks of genuinely interesting things, which could and should be applied to real life more often to make it much less frelling annoying.

Chip Kidd: Designing books is no laughing matter. OK, it is.

Chipp Kidd on melko omalaatuinen hahmo, mutta kertoo kirjankansien suunnittelusta hauskasti ja kiehtovasti.
Chip Kidd is a rather peculiar character, but he talks about designing book covers in a funny and fascinating way.

Sheena Iyengar on the art of choosing

Toinen psykologiaa käsittelevä puheenvuoro, aavistuksen kahta ensimmäistä vakavampi, mutta tämäkin saa naurahtamaan omalle älyttömyydelleni parissa kohtaa. Ihminen on hassu olento.
Another talk on psychology, a bit more serious than the first two, but it did make me laugh at my insanity a couple of times. Humans are funny creatures.

Douglas Adams: Parrots, the universe and everything

Suunnittelin kirjoittavani tämän postauksen jo eilen, mutta sitten löysin tämän videon ja ennen kuin huomasinkaan, kello lähenteli jo puoltayötä. Tämä ei ole TED:n itsensä tuottama video, mutta siksi varmaan en ollut siihen ennen törmännytkään. Jos pidät Douglas Adamsin huumorintajusta, olet kiinnostunut uhanalaisten eläinten suojelusta ja jos satut olemaan skeptikkokin, tähän puolitoistatuntiseen mahtuu monta helmeä. Maailmankaikkeuden käsikirjan liftareille faneille lopusta löytyy vielä pari herkullista kysymystä ja vastausta.
I had planned on writing this post yesterday evening, but then I found this video, and before I knew it, it was approaching midnight. This one isn't by TED, and that's probably the reason I haven't stumbled upon it earlier. If you like the sense of humour of Douglas Adams, are interested in preserving endangered species and happen to be a skeptic as well, there are quite a few gems in this one-and-a-half-hour video. The Q&A at the end also has a couple treats for the Hitchhiker's Guide to the Galaxy fans.

5 Things I couldn't live without

I recently stumbled upon the blog of the lovely Le Professeur Gothique and really liked both her blog and the idea of her monthly homework assignments. The assignment for July was "to feature the piece of clothing, accessory or beauty product that you can't live without", which I'll be more than happy to comply with, but thought I'd also build upon a little to include 5 things in general that I couldn't live without.

~*~

Törmäsin jokin aika sitten hurmaavan Le Professeur Gothiquen blogiin ja ihastuin paitsi siihen myös hänen kuukausittaisiin "kotiläksyihinsä". Heinäkuun tehtävänä on esitellä vaate, asuste tai kauneustuote, jota ilman ei voisi elää. Tartuin siis innolla tehtävään, mutta päätin myös laajentaa sen aihetta hiukan, kattamaan 5 asiaa ylipäätään joita ilman en tule toimeen.

Ensimmäinen esine onkin listan ainoa, joka sopii haasteen alkuperäiseen määritelmään:

The first item on my list is also the only one that fits the criteria of the challenge:

My fan. I bought it on a school trip to Italy in 2005, and it's been a constant in my handbag ever since. I love battenberg lace and while pretty, this fan also has a rather sturdy wooden frame so it's been able to withstand the abuse over the years. Finland is a rather cool country, but I couldn't have withstood our mildly roasting summers without being able to whip this precious souvenir out whenever I needed to.

The background in these pictures is the print I made for the screen printing course at school this spring. This is the only fabric I haven't been able to think of a use for yet. It's a medium weight cotton and all that comes to my mind are kitchen towels, while the other fabrics and colour combinations I made have been able to jog my creativity quite a bit better.

~*~

Viuhkani. Ostin sen lukion reissulta Italiasta vuonna 2005 ja se on kuulunut laukkuni vakiovarustukseen siitä saakka. Rakastan battenberg-pitsiä ja vaikka viuhka on nätti ja siro, siinä on myös vankka puurunko, joka on kestänyt menossa mukana. Vaikkei Suomi kovin kuuma maa olekaan, tämä matkamuisto on ollut suuri helpotus varsinkin viime kesinä.

Taustana näissä kuvissa on koulun kankaanpainokurssilla suunnittelemani printti. Tämä on ainut kurssilla painamani kangas, jolle en ole vielä keksinyt käyttöä. Se on keskipaksua puuvillaa enkä keksi muuta kuin tehdä siitä keittiöpyyhkeitä, vaikka muut painamani kankaat ja väriyhdistelmät saavatkin mielikuvituksen laukkaamaan vähän paremmin.

Toiseksi esineeksi, jota ilman en voisi elää, voisin valita koko koneeni, mutta koska kaikki muut osat ovat enempi tai vähempi vaihdettavissa vastaaviin, valitsin sen sijaan hiireni:

For my second item that I couldn't live without I could choose my whole computer but since all the other parts are more or less replaceable by other similar parts, I chose my mouse:

It's a Naga by Razer and I. LOVE. IT! It has so many buttons on it, I can bind pretty much every ability my druid has in World of Warcraft to it by only using shift and alt as modifiers and my hand nestles so comfortably on it, it's like it was molded for me. This truly is a mouse built for MMOs and I'm sure that if it ever dies, I'll have to replace it with another one just like it. I've never found it very practical to bind things to buttons on my keyboard, but the thumb grid on this feels very intuitive. I've had it a couple years now and the only sign of wear is the partly missing coating on one of the index finger buttons where my nail has worn it.

~*~

Se on Razerin Naga ja Rakastan sitä! Siinä on niin monta nappia, että saan World of Warcraftissä bindattua siihen suunnilleen kaikki druidini abilityt käyttämällä shiftiä ja alttia modifiereina, ja se sopii käteen kuin olisi tehty minua varten. Tämä on todellinen MMO-hiiri ja jos se joskus sattuisi kuolemaan, minun lienee pakko hankkia uusi samanlainen. En ole koskaan tykännyt bindata juttuja näppikseen, mutta tämän peukkunapit vain ovat tosi intuitiiviset käyttää. Minulla on ollut tämä hiiri nyt pari vuotta ja ainut vaurio on toinen etusormen napeista, jonka pintaa kynteni on kuluttanut.

Myös listani kolmas esine on elektroniikkaa, ompelukoneeni Skynet:

Also the third item on my list is electronics, my sewing machine, Skynet:

So named by my boyfriend after the artificial intelligence in Terminator, because apparently that's what it reminds of with all its beeping. For a home machine, the Smarter by Pfaff C1100 Pro is quick, heavy (=stable), it has dual feed system and knee lift, and it has more stitches than I'll ever have use for. I design and make things to relax and to channel my vision, I NEED to have a sewing machine. (Don't mind the mess, I'm in the middle of clearing my flat and sorting all my sewing stuff.)

~*~

Siksi sen nimesi miesystäväni, jonka mukaan sen piipitys tuo mieleen Terminaattorin tekoälyn. Kotikoneeksi Smarter by Pfaffin C1100 Pro on nopea, tukeva, siinä on kaksoissyöttö ja polvinostin ja se osaa tehdä enemmän erilaisia ompeleita kuin mille minulla tulee koskaan olemaan käyttöä. Suunnittelen ja teen rentoutuakseni ja toteuttaakseni itseäni, minulla TÄYTYY olla ompelukone. (Älkää välittäkö sotkusta, minulla on siivous ja kaikkien ompelutavaroideni järjestely kesken.)

Taidan tosiaan olla aika teknologiahörhö, mutta neljäskin juttu listallani on teknologinen saavutus, nimittäin kännykkäni:

I think I really am a gadget freak, but the fourth entry is a gift of technology as well, my smart phone:

Desire HD from HTC. It's my phone, my mp3 player, my mini laptop, camera, radio, calculator, calendar, alarm clock, game console and (a small, emergency) portable HDD. Everything that just 10 years ago would've easily filled a backpack. Isn't that great? I don't have to be able to log in to FB every five minutes, I don't text people very often, but it's nice to have something to do while waiting for my to-go-order to be done at the local kebab restaurant, or to fill a work day by listening to a nice audio book while sewing, or to simply be able check a certain shop's business hours whenever I find it useful.

~*~

HTC:n Desire HD. Se on puhelimeni, mp3-soitin, miniläppäri, kamera, radio, taskulaskin, kalenteri, herätyskello, käsikonsoli ja (hätävarana pieni) ulkoinen kovalevy. Kaikki laitteet samassa, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olisivat helposti vieneet repullisen tilaa. Eikö olekin mahtavaa? Ei minulla ole pakkoa päästä Facebookkiin joka viides minuutti, enkä edes tekstaa ihmisille kovin usein, mutta on kiva olla jotain, millä tappaa aikaa odotellessa ruokaansa paikallisessa kebab-paikassa, tai millä kuunnella työpäivän ajan hyvää äänikirjaa samalla kuin ompelee tai vaikka voida tarkistaa tietyn liikkeen aukioloajat koska vaan.

Viimeinen vaan ei todellakaan vähäisin, paheeni salmiakki:
Last but definitely not the least, salmiac, salt liquorice:

The national sweet of Finland. There are very few kinds that I don't love, and a great many that, alas, I can't seem to find regularly anywhere. The pacifiers in the top left corner are my ultimate favourite kind, but they're rarely sold unless it's among loose candy. Which is kind of fine, since I don't really like any ready-made assortments anyway. They always have either the wrong kind of salmiac, or the wrong kind of fruit sweets, or the ratio is way off. 1 black for every 10 colored ones, c'mon! Picking the right kind of combination of salmiac, fruits and (very little) chocolate and fudge is careful science. There must be a good balance of salty bits, sour bits, refresher bits, and "stoppers", the kind of sweets after which it's easy to take a break from stuffing one's face :D.

~*~

Suomen kansalliskarkki, tietenkin. On harvoja sortteja, joista en tykkää, mutta harmikseni lukuisia, joita ei tunnu löytyvän mistään. Ylävasemman tutit ovat ehdotonta suosikkisalmiakkiani, mutta niitä löytyy harvoin muuten kuin irtokarkkeina. Mikä on oikeastaan ihan jees, koska en tykkää valmiista pusseista kauheasti muutenkaan. Niissä on aina joko vääränlaista salmiakkia tai vääränlaisia hedelmäkarkkeja tai niiden suhde on aivan pielessä. 1 salmiakki per 10 hedelmää, no huhhuh! Oikean yhdistelmän valikointi - salmiakkia, hedelmäkarkkeja ja (pieni määrä) suklaata ja toffeeta - on tarkkaa tiedettä. Pussissa täytyy olla tasapainoisesti suolaista, kirpeää, raikasta ja "stoppareita", karkkeja, joiden jälkeen on helppo pitää taukoa mässäilystä :D.

Turun linnan aarteita

Kävimme linnassa Keskiaikaisten markkinoiden aikaan Linnan arkea ja juhlaa -nimisellä kierroksella. Kuten olen jo tainnut mainitakin, minulla ei ole erillistä kameraa, ja linnassa oli kovin pimeää, joten kovin montaa kuvaa varsinaiselta kierrokselta en viitsinyt napsia. Muutoinkin olen enemmän myöhempien aikakausien neito ja kiinnostavimmat jutut löytyivätkin opastetun kierroksen jälkeen renessanssikerrosten näyttelytilojen vitriineistä. Ei sikäli, etteikö kierros ollut mielenkiintoinen, mutta sen suurin anti oli mielestäni oppaan kertoma, ei niinkään visuaalinen puoli. Pitemmittä puheitta, tässä muutama kuva:

~*~

Treasures of the Turku castle

We visited the castle during the medieval faire and went on the guided tour called Feast and Daily Life in the Medieval Castle. As I think I've previously mentioned, I don't own a proper camera, and the castle was rather dark, so I didn't bother taking that many pictures on the tour. I'm more of a maiden of latter eras anyway and indeed, the most interesting things to me could be found in the galleries of the renaissance floors of the castle. Not that the tour was uninteresting, but I got the most out of what the tour guide told us rather than what there was to see. Without further ado, here are a few pictures:

Linnassa oli oppaan lisäksi monia muitakin näyttelijöitä esittelemässä aikakauden puuhia. Tässä näkyy piparkakkumuotteja ja piparkakkuja. Hiukan ovat muuttuneet matkalla nykypäivään. Hienoimmat piparkakut päällystettiin lehtikullalla.
There were quite a few actors at the castle to present how things were done in the medieval times. Here a man was making gingerbread with the moulds seen on the table. They've changed quite a bit on their way to present day. The most exquisite ones were covered with gold leaf.

Korkea-arvoisimpienkaan naisten ei sopinut istuskella toimettomina. Tässä näyttelijät valmistivat kenkiä, kirjontatöitä ja lankaa. Myöhemmässä salissa trubaduurit soittivat ja tanssittivat vieraita hoviväen ja rahvaan malliin.
Even the noblest women weren't allowed to sit idly. Here the women are making shoes, embroidery and thread. In another hall, troubadours played music and made us dance, both in the way the nobility would've as well as the common folk.

Loput kuvat ovatkin näyttelytilojen puolelta. Olen aika ihastunut erilaisiin hattuihin ja olisin kovasti halunnut päästä tutkailemaan näiden rakenteita lähemminkin. Tämä on silkkitaftinen bahytti 1850-luvulta.

The rest of the pictures are from the gallery. I'm quite fond of hats, and I really would've loved to get to study the structures on these more closely. This one's silk taffeta bonnet from the 1850's.

Tästä en huomannut ottaa tietoja ylös, mutta 1800-lukua varmaan tämäkin.

I forgot to take note of where this was from, but probably the 19th century as well.

Atlassilkkinen strutsinsulkakoristeinen hattu 1880-luvulta. Tämäntapaisen olen ajatellut yrittää tehdä kunhan löydän sopivan halvan ja tukevan olkihatun sen pohjaksi.

An ostrich feather ornamented silk satin hat from 1880's. I've been thinking of making something similar as soon as I can find a study enough and cheap enough straw hat for a base.

Tässä ihastuin erityisesti tuohon sulkaperhoseen/-kolibriin. Huopahattu vuodelta 1953.

I loved the feather butterfly/hummingbird on this one. A felt hat from 1953.

Nähtävillä oli myös kokoelma hattuneuloja. Omat suosikkini olivat vasemmanpuoleisin filigraanineula sekä kolmas vasemmalta.

They also had a collection of hat pins. My personal favourites were the filigree one on the left and the third from the left.

Myös kengissä riitti ihasteltavaa. Kauppias G.W. Säven vihkikengät vuodelta 1835.

There were quite a few pairs of shoes to marvel at as well. These are the wedding shoes of  the merchant G.W. Säve.

Metallilangalla kirjotut sametti- ja taftikengät vuodelta 1876.

Metal thread embroidered velvet and taffeta shoes from 1876.

Paljetein ja helmin koristellut kengät 1890-luvulta. Näistä tahtoisin jäljennökset vaikka jokapäiväiseen käyttööni, ehkä pyöreämmillä kärjillä.

Sequin and bead embellished shoes from 1890's. I'd love a replica of these for everyday wear, maybe with rounded toes.

Harmi, etten ottanut tästäkään ylös miltä vuodelta asu oli. 1800-luvun loppupuoliskoa, 1870-lukua? 1880-lukua?

I wish I'd taken note which year this dress was from. The latter half of the 19th century, 1870's? 1880's?

Tältä en nousisi koskaan. Divaani 1800-luvulta.

I'd never get up from this. A divan from the 19th century.

 Keramiikkaan 1800-luvun Englannista. Vihreää jasperia ja mustaa basalttia.

Ceramics from 19th century England. Green jasper and black basalt.

Uusrokokootyylinen valokuvakehys 1800-luvun lopulta.

A photo frame from late 19th century.

1800-luvulla osattiin ainakin olla luovia korujen materiaalien suhteen. Näissä kuvissa on vainajien hiuksista valimistettuja koruja. Pidän kovasti memento mori -tyylisistä jutuista ja nämä erityisesti kiehtovat.

People really were creative when it came to jewellery making materials in the 19th century. Here are jewellery made of the hair of the departed. I really like memento mori kind of things and these I find especially fascinating.

Nämä puolestaan on tehty kalansuomuista. Diadeemi, rannerengas ja rintaneula.

These are made of fish scales. A diadem, a bracelet and a brooch.

Nämä koristekammat ovat 1820-30-luvulta ja kilpikonnankuoresta kaiverrettuja. Ei kyllä riittäisi oma kärsivällisyyteni saati veistotaidot.

These ornamental combs are from 1820's or 30's and made of turtle shells. I'd never have the patience, nor the skill, wow.

 Viimeiset esineet vieraammista materiaaleista: kivihiilikoruja 1890-luvulta, ilmeisesti näitä kutsutaan myös gagaatiksi.

The final items of stranger materials: jet jewelry from 1890's (translation slightly uncertain).

Materiaalina tuttu kulta, mutta käyttötarkoitus ei joka tytölle nykypäivänä taida olla päivänselvä. Tanssiaisohjelma 1880-luvulta. Vyölle kiinnitettävästä orvokista roikkuvat tanssivihko, kynänholkki, peili ja kukkaro.

While the material for this is familiar gold, I doubt the purpose of this is obvious to every girl nowadays. It was an accessory to be worn at balls. The violet would be attached to one's belt and off it hang a small notebook for dance reservations, a pen holder, a mirror and a small coin purse.

Hopeinen hääkruunu ja rintaneula miehelle noin vuodelta 1900. Tämä näyttäisi todella kauniilta mustilla hiuksilla...

A silver wedding crown and a groom's pin from around year 1900. This would look really beautiful on black hair...

Emerald slippers & witches' brew

Ensimmäinen oikea lomaviikko tuli ja meni ja linnani alkaa näyttää pikkuhiljaa taas asuinkelpoiselta. Kankaiden, lehtien, koulupapereiden, tiskien ja kaavapaperin alta löytyi kuin löytyikin pöytiä, tuoleja ja lopulta lattiakin. Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin esitellä aherrukseni tuotteiden sijaan muutaman viimeaikaisen löytöni.

Viime viikonloppuna olivat Turun keskiaikaiset markkinat, joilla kävimme kaverini kanssa lauantaina kiertelemässä. Vaikka olen Turussa asunutkin jo kuutisen vuotta ja sitäkin ennen lähellä, tämä taisi olla minulle toinen kerta markkinoilla. Viimeiseksi se ei varmasti jää. Vaikkei se keskiaikainen olekaan, sain tekosyyn pukea päälle renessanssipukuni. Se on kuitenkin tarpeeksi lähellä, ettei juurikaan aiheuttanut kummastusta eikä Suomessa tietääkseni varsinaisia renessanssitapahtumia järjestetä. Markkinoiden tunnelma oli aivan omaa luokkaansa ja olisin löytänyt vaikka kuinka paljon kaunista ja koreaa ostettavaa. Vastoin odotuksiani sain vastustettua kiusausta ostaa uusia koruja, mutta niitäkin olisi kyllä voinut kantaa kotiin kassikaupalla.

~*~

The first proper holiday week came and went, and my castle is starting to appear habitable. Beneath the piles of fabric, magazines, school papers, dishes and pattern paper, there appeared tables, chairs, and finally, floor. In this post, however, I'm going to present, instead of the fruits of my labour, some things I've acquired in the past couple of weeks.

The Medieval Market of Turku was last weekend and I spent the saturday with a friend of mine at the faire. Although I've lived in Turku for around six years, this must've been only my second time at the market. But won't be the last. Although it isn't strictly medieval, I had an excuse to wear my renaissance gown. It's close enough so that people won't wonder if I've escaped from somewhere and to my knowledge, there aren't any renaissance faires in Finland. The feel of the faire was without comparison and I could've found so much beautiful and wonderful things to buy. I managed to resist the urge to buy new jewellery, but I could've found bagfuls.

So what did I find? As mentioned in the title, a tea called the Witches' brew.

Mitä mukaani sitten tarttui? Otsikossakin mainittua Witches' brew nimistä teetä.

Tee on sekoitus koivun ja vadelman lehtiä sekä seljanmarjaa. Melko miedon makuista mutta näin kesällä sopii oikein hyvin ainakin minun makuuni. Tuoksu tuo mieleen saunavihdan. Tykkään myös teen väristä, mikä on nimelleen sopiva vihertävä ruskea, kuulaampi kuin mustan teen ruskea. Kuvassa ovat myös Indiskasta ostamani teekuppi ja -lautanen sekä sihti. Kuppi näyttää suuremmalta kuin tavalliset mukit, mutta taitaa olla melko samaa kokoluokkaa, vain paljon laakeampi, mikä on hyvä juttu, koska tässä kupissa tee ehtii mukavasti jäähtyä vartin kahvitauossa juomalämpöiseksi. Sihtikin on sikäli hyvä, että siinä on kiinteä varsi eikä ketjua niin kuin useimmissa.

~*~

The tea is a blend of birch and raspberry leaves and elderberries. It has a rather mild taste but I like it, especially now in the summer. The smell reminds me of a bath whisk, a nostalgic and dear smell for a Finn. I also like the colour of the tea: a greenish brown, well suited for the name, clearer than that of black tea. Also in the picture are my tea cup and saucer and strainer. The cup looks much larger than regular mugs, but I don't think it is by much, it's just wider, which is great since the tea has time to cool down to a drinkable temperature in this cup on a fifteen minute break. I like the strainer as well because it has a solid shank instead of the regular chain.


The same vendor also sold this rose scented cream:

Samalta myyjältä ostin myös ruusuntuoksuista käsivoidetta:

En osaa vielä sanoa, miten tehokasta tämä on, mutta kosteuttaa ainakin sopivasti. Parasta tässä kuitenkin on ruusuöljystä saatu tuoksu. Aivan kuin villiruusu! Tätä voisin käyttää parfyyminkin tapaan. Myyjän nettisivut löytyvät osoitteesta www.freewebs.com/wisdomoftheearth, mutta tässä vaiheessa täytynee myös varoittaa, että linkin takaa löytyy teen, voiteiden ja suitsukkeiden lisäksi reikihoitoja ynnä muuta new age -hömppää.

~*~

I don't know how effective it is yet, but at least it moisturizes nicely. The best thing about the creme, however, is the fragrance of the rose essential oil. Just like a wild rose! I could use this as a perfume. The vendor's web page can be found at www.freewebs.com/wisdomoftheearth, but I feel obliged to warn you, besides, tea, creams and insences, there are reiki treatments and other sorts of new age -foolishness beyond the link.


My third purchase were two black rabbit skins. It's a shame a picture can't carry the feel of a thing:

Kolmas markkinaostokseni oli kaksi mustaa kanintaljaa. Harmi, että kuvalla ei pysty välittämään tuntua:

Näissä on aivan uskomattoman pehmoinen karva ja ellen keksi jotain muuta ihanuutta ennen kevättä, näistä tulee koulussa nahkatakkikurssilla kaulukset nilkkapituiseen mustaan nahkatakkiin. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka käyttäisinkin mieluummin second hand -turkista tai vähintään vapaana eläneen eläimen taljaa, joutuisin pitämään itseäni tekopyhänä, jos jatkaisin lihansyöntiä, mutta kavahtaisin kasvatettua turkista. Eläimen kannalta on aivan sama kasvatetaanko se turkin tai nahan vai lihan vuoksi, eikä niitä minkkejä nyt elävältä nyljetä. Päivittäistä liha-annostani varten synnytetään, kasvatetaan ja tapetaan vuosittain kymmeniä possuja, kanoja, lehmiä ja kaloja, mutta kaksi kaniako olisi liikaa? Valinta se lihansyöntikin on, kyllä ihminen elossa pysyy kasviksillakin. Mutta se saarnaamisesta tällä erää.

~*~

These have an amazingly soft fur and unless I think of some other wonderful thing to make out of them, in the spring on a leather coat course at school they'll become a fur collar for my ankle length black leather coat. I've concluded that even though I'd rather use second hand fur or the fur of wild animals, I'd have to consider myself a hypocrite if I continued to eat meat while shunning the use of farmed fur. The animal doesn't care if it's kept for its fur or leather or its meat, and the minks aren't skinned alive. For my daily dose of meat, dozens of pigs, chickens, cows and fish are being born, raised and killed, but two bunnies is two much? It is a choice to eat meat, a human can survive as a vegetarian. But that's enough of a sermon for now.


I receive a deed for my title at the market. They were selling titles for three euros, oh how inflation has hit the nobility...

Sain markkinoilta myös tunnustuksen tittelilleni. Aatelisarvoja myytiin kolmella eurolla, kylläpä on inflaatio iskenyt niihinkin...

Markkinalöytöjen lisäksi minua onnisti tällä viikolla myös Facebookin goottikirppiksellä:
Besides my finds at the market, I got lucky on Facebook's goth flea market as well:

Vähänkäytetyt Funtasman satiinikorkkarit vähän kuvaa syvemmän vihreinä. Ne sopivat jokin aika sitten kirppikseltä löytämäni vihreästä satiinista ja mustasta sametista tehdyn vanhojenpuvun kanssa kuin olisivat sitä varten tehdyt.

Kävimme lauantaina myös Turun linnassa kierroksella, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla :).

~*~

Little worn satin pumps by Funtasma, in a slightly deeper green than shown in the picture. They'll go really nicely with a dress that I got from a flea market a while ago: green satin with black velvet. Like they were made for it.


We also went on a guided tour at the Turku castle on saturday, but I'll tell more about that another time :).