Ensituntumia uudesta korsetista

Töihin, kauppaan, tekemään ruokaa, hetkeksi sohvalle & koneen eteen, silti turhan myöhään nukkumaan, rinse and repeat. Olen kuunnellut töissä äänikirjoina George R.R. Martinin A Game of Thronesin ja A Clash of Kingsin, Anne Ricen Interview with a Vampiren ja Vampire Lestatin, Nabakovin Lolitan sekä Richard Dawkinsin God Delusionin ja Christopher Hitchensin God is not Greatin. Kirjoitettavaa kyllä pulpahtelee mieleen näiden pohjalta, mutta kun pääsen kotiin asti ja voisin kirjoittaa jotakin ylöskin, ajatukset ovat ehtineet karata. Vaikka istun töissä koko päivän ompelukoneella, tahtoisin silti tehdä kotonakin ompelujuttuja, koska luovuutta tuolla ei pääse toteuttamaan mitenkään ja uusien/toteuttamista odottavien vaatteiden ideoita on muotoutunut nopeasti laskettuna viitisen kappaletta. Huomenna tosin on viimeinen työpäivä tällä erää joten eiköhän sitä pian pääse toteuttamaan itseään vapaammin. Kesälomasta on kohta jo oikeasti puolet mennyt! Ja minä kun vasta räpäytin silmiäni...

Viimeisen parin viikon aikana olen paitsi pitänyt korsettia ennätyksellisen tunnollisesti joka arkipäivä myös tuplannut korsettieni määrän. Vaikka ensimmäisen korsettini hankinnasta on jo viitisen vuotta ja sitä olen käyttänyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti koko ajan, minulla ei sen lisäksi ole ollut kuin alkuvuodesta koulussa tekemäni korsetti. Luokkakaverin korsettiprojektin innoittamana ja jo lähes valmiiksi piirretyn kaavan houkuttelemana ostin koululta ennen kesän alkua materiaalit uuteen vyötärökorsettiin, josta viime postauksessa mainitsinkin ja viime viikonloppuna sain sen kokeilukuntoon. Korsetista puuttuvat enää luiden päiden kohdalle tulevat kirjonnat ja olen sitä kerennyt jo parina päivänä koekäyttääkin. Yllätyin hiukan itsekin miten mukava se on päällä.

Toinen lisäykseni "korsettikokoelmaani" oli pari viikkoa sitten saapunut Corsets-UK:n/Corset Storyn/Korsetts.de:n valmiskorsetti. Olen hiukan miettinyt oliko tosiaan sen arvoista hankkia ensimmäiseksi korsetikseni Belle Modesten mittatilauskorsetti vai heitinkö rahaa hukkaan. Kun aiemminkin ihailemani hopearaidallinen ylirinnan korsetti tuli päivän korsetti -tarjoukseen, en jäänyt enää miettimään vaan laitoin tilauksen saman tien tulemaan.

Tilasin korsetin sivuston saksalaiselta versiolta, koska se oli ainut minkä kieltä ymmärrän ja missä hinnat olivat suoraan euromääräiset, ja onhan Saksa vaihtoehdoista lähinkin. Tarjoushintaisena korsetti ei maksanut kuin hitusen päälle 30€ ja tuli kotiin noin kympin postikuluilla joten hinnalla sitä ei todellakaan ollut pilattu. Kyseinen malli kuuluu firman halvempaan metalliluitettuun luokkaan: siinä on kunkin sauman kohdalla yksi luukuja, jossa on joko kaksi flex-luuta päällekkäin tai tavallista paksumpi flex-luu. Ainoastaan rinnan yli kulkevat luut ovat spiraalia ja plansettikin on parin sentin levyisine luineen huomattavasti järeämpi kuin muissa korseteissani.

Kangas on polyester-jacquardia ja kankaan kudoksessa on kahta eri kuosia: pystyraitaa vyötäröllä ja barokkikuvio rintojen kohdalla. Korsetin sisäpuoli on puuvillatwilliä, josta sisäpuolelle on ommeltu myös erilliset luukujat. Itse käytän korsettia aina joko puuvillatuubin tai paidan päällä joten tämä tuskin suuresti haittaa käyttömukavuutta, mutta on silti hiukan harmi, ettei luukujia ole jätetty kangaskerrosten väliin.

Ulkonäöllisesti korsetti on kaunis enkä löytänyt siitä valmistusvirheitä. Reunojen huolitteluun on käytetty vinonauhan sijaan satiininauhaa, jota on myös vyötärönauhana. Reunojen nauhan kiinnitys on melko siisti eikä repsota mistään, sirkat ovat siistit joskaan eivät aivan suorassa rivissä mutta kankaan kuvion kohdistus paneelien välissä on millin tarkkuudella jämpti.

Olen käyttänyt korsettia vasta illan ja yhden kokonaisen työpäivän, mutta mitä tulee ensituntumaan käyttömukavuudesta, jos Belle Modesten korsetti on kuin halaus, tämän korsetin syleily on melkoinen karhunhali. Ensimmäinen sana, mikä mieleeni tuli, oli brutaali. Siinä missä BM-korsetti suostuttelee vyötärön uuteen muotoonsa, Korsetts.de:n käskyttää siihen sotilaallisella jämäkkyydellä. Vyötärö ei varmasti taivu mihinkään suuntaan ja ainakin vielä kunnolla tottumattomana tuntuu, että vedän tässä korsetissa aktiivisemmin vatsaa sisään kuin muissa, missä korsetti itse tekee suuremman osan työstä ja siihen on mukavampi "nojata". Jämäkämmät luut tuntuvat hieman epämukavilta alimpien kylkiluiden kohdalta ja vihjaavat suurimmasta pettymyksestäni korsetin suhteen: kaava on kovin luonnottoman muotoinen.

Vyötäröltä alaspäin kaava näyttää levenevän hyvin tasaisesti alaspäin sen sijaan, että kaartuisi lantion mukaisesti niin kuin yleensä. Vähän kuin olisi ommellut muotolaskokset suoraan v:n muotoisina kaartamatta lainkaan. Koska muotosaumoja on niin monta - korsetti koostuu kuudesta paneelista - vaikutus ei ole niin paha kuin se olisi esimerkiksi hameessa, missä muotolaskoksia on yleenä vain yhdet edessä ja toiset takana sivusaumojen lisäksi. Hiukan on myös harmi, että tässä mallissa ei ole taidettu ottaa edestä yhtään sisään vatsan litistämiseksi ja tämä näkyy hyvin sivukuvassa alareunan törröttämisenä eteenpäin. Suurin ongelmani on kuitenkin vyötärön muoto. BM-korsetissani, itse tekemissäni ja ihanteessani yleensäkin, vyötärön muoto on tiimalasimainen: vyötärölle muodostuu selkeä kulma. Korsetts.de:n korsetissa vyötärö on jatkuva kaari.

Jotta tällaisella korsetilla saataisiin niitä senttejä reilummin pois, tarvitsisi sitä joko kiristää kauttaaltaan huomattavasti enemmän tai vyötäröltä enemmän suhteessa muuhun korsettiin. Ensimmäinen vaihtoehto litistää myös rintoja ja lantiota ja tuottaa varmasti ikäviä makkaroita, jälkimmäinen on pahasta korsetin kestävyydelle ja osin mahdotontakin ainakin näin tukevasti luitetulla korsetilla. Joudun joka tapauksessa kiristämään yläreunaa tiukemmalle kuin alareunaa ainakin siihen asti, että saan totuttua tiukempaan kiristykseen tällä, koska tämä korsetti on kuppikokonsa puolesta melkoisen antelias. Tästä joku oli kirjoittanutkin enkä sinänsä voi pitää sitä vikana, se ei vain sovi minun vartalolleni erityisen hyvin.

Mikä siis on tämän perusteella vastaukseni mietintöihini? Ei, en heittänyt aikoinaan rahojani hukkaan. Jos olisin ostanut ensimmäiseksi korsetikseni tämän, voi hyvin olla, että se olisi jäänyt myös viimeiseksi tai käyttämättä. Tottuneempana käyttäjänä olen valmis antamaan sille vielä mahdollisuuden ja jatkan sisäänajoa toivoen parempia tuloksia kunhan totun korsettiin ja se minuun. Pidän edelleen sen ulkonäöstä eikä sen tuottama silhuettikaan ole aivan toivoton. Reilun kolmenkympin korsetiksi se on täysin hintansa väärti. Korseteissa todellakin saa sitä mistä maksaa. Jos tahtoisin yrittää parantaa käyttömukavuutta tästä, voisin purkaa korsetin reunan ja poistaa osan luista jos niitä tosiaan on kaksin kappalein joka kujassa tai vaihtaa ne spiraaliluihin, mikä todennäköisesti olisi suuri apu pienellä vaivalla.

Yksi syy miksi julkaisen suht harvoin on, että tuppaan tekemään tämän niin perinpohjaisesti, että kirjoittamiseen täytyisi varata koko ilta. Tähänkin upposi kaksi tuntia jo ennen kuin pääsin edes kääntämään tekstiäni ja käännös ja julkaisu täytyi jättää nukkumaanmenoajan uhatessa seuraavaan iltaan. Saapa nähdä saanko mielessä pyörineitä vakavampia aiheita koskaan käsiteltyä julkaisukelpoiseen muotoon.

~*~

Go to work, get some groceries, cook, sit on the couch and at the computer for a short while, still go to bed too late, rinse and repeat. While working, I've been listening to some audio books: A Game of Thrones and A Clash of Kings by George R.R. Martin, Interview with a Vampire and Vampire Lestat by Anne Rice, Nabakov's Lolita as well as God Delusion by Richard Dawkins and God is not Great by Christopher Hitchens. I've kept thinking of topics to write about based on these but when I finally get home and could write something down, my thoughts have already escaped me. Although I sit by a sewing machine all day at work, I'd still like to sew something at home, since I don't get to do anything creative at work and new ideas to work on keep popping up. On a quick estimate, I have 5 projects I'd like to make and would probably even have materials for. Tomorrow, however, is the last day of work for now, so I'll be free to indulge myself soon enough. The summer break is nearly halfway through already! And I've just barely blinked...


In the last couple of weeks I've not only worn a corset abnormally diligently every workday, but I've also doubled the number of the corsets I own. Although it's already about five years since I got my first corset, which I've worn more or less regularly since, I've only had one other corset and that's only since early spring when I  made it at school. I was inspired by a class mate's corset project, bought the materials at school and started making the underbust corset I mentioned in the previous post. It's ready to be tried out now and is only missing flossing. When I tried it on for a couple days this week, I was a bit surprised myself at how comfortable I managed to make it.


The other addition to my ”collection” of corsets was a ready-to-wear corset from Corsets-UK/Corset Story/Korsetts.de. I've been wondering if I it really was worth it to buy my first corset custom made by Belle Modeste or if I had been just wasting my money. When one of my favourite styles, a silver striped overbust corset popped up as a corset of the day offer, I didn't hesitate but placed my order on the spot. (Picture 1-3)


I ordered mine from the German version of the site since it was the only one that I understood and which had the prices in Euros, as well as being the closest one anyway. The sale price was only slightly above 30 € with about 10 € postage, so it most certainly was cheap enough. The one I got is part of the company's cheaper line of steel boned corsets: it has a single boning channel on each seam and apparently two flex-steel bones on top of each other in the channel, or the bones are just thicker than usual. Only the bones that go over the bust area are spring steel and the busk is also wider and sturdier than usual, about 2 centimeters wide on each side.


The fabric is a polyester jacquard that has two patterns woven into it, stripes for the waist and a baroque print over the bust. The lining is a cotton twill and there boning channels are sewn on the inside of the lining. I always were my corsets either over a jersey tube or a shirt so this shouldn't affect the corset's wearability much to me. It's still a bit of a shame that the channels aren't sandwiched between the fabric layers.


The corset is esthetically pleasing and I couldn't find any faults. Instead of bias binding, the edges are bound using a satin ribbon, which is also used as a waist tape. The binding is attached quite neatly and the eyelets look well attached, although not quite in a straight line. The transition of the patterns in the fabric, however, is precise to the millimeter.


I've worn the corset for an evening and a workday, but as to the ease of wear, if the feel of the corset from Belle Modest is to be described as a firm hug, this one's embrace is quite the bear hug. The first word to come to my mind was brutal. Where BM's corset persuades the waist to conform to its new shape, Korsetts.de's orders it with a military decisiveness. One most certainly can't bend their waist in any direction in this and, at least until I've gotten used to the corset, I feel like I'm holding in my stomach more actively than in other corsets, which would instead do most of the work and would be more comfortable to ”lean on”. The sturdier boning feels slightly uncomfortable on my lowest ribs, which points at the corset's most severe shortcoming: the pattern is shaped quite unnaturally.


The pattern seems to widen quite evenly from the waist down instead of having an arch that would follow the form of the hips. Nevertheless, there are enough seams – the corset is made with six panels – to diminish the effect. I was a little disappointed that the pattern doesn't seem to flatten the stomach area at all, which can be seen in the side view with the bottom edge jutting forward. My biggest issue with the pattern, though, is the shape of the waist. On my BM corset, on the ones that I've made and on my ideal shape, the waist is shaped like an hourglass: there's a clear corner at the waist. The silhouette of the Korsett.de corset is a continuous arch. (Picture 4 & 5)


If one wishes to get rid of more than a few centimeters at the waist with this kind of a corset, one has to either lace the whole corset much tighter or lace it proportionally tighter at the waist. The former option would flatten also the bust and the hips, resulting in unwanted bulging, the latter can damage the corset and is partly impossible with a corset as sturdily boned as this one. In any case, I have to lace the bust tighter than the bottom of the corset at least until I'm used to lacing it tighter, because the cup size of the corset is rather generous. Someone had mentioned this earlier and I can't really count it as a fault, but it doesn't really fit my body too well.


So what is my answer to my previous ponderings? No, I wasn't wasting my money. Had I bought this one as my first corset, there is a considerable change it would've been the first and the last corset that I buy, or I simply wouldn't have been able to wear it and would've had to buy a better fitting one anyway. Being a more experienced corset wearer now, I'm willing to give it another chance and to keep trying to accustom myself to the corset and the corset to me. I still like how it looks and I don't think its silhouette is hopeless. For a corset of just over 30 €, it certainly is worth its price. You get what you pay for in corsets. If I wanted to attempt to improve its wearability, I could undo one of the edges and either take out some of the assumed double boning or switch the boning with spring steel, which would probably be a big improvement with little effort.




One of the reasons that I write so rarely, is that I tend to do this so throroughly I'd need to have a whole evening just for writing a single post. It took me two hourst to write this and another hour to translate. If there are some inconsistencies still in the post it's because I had to go to bed and continue with the translation the following evening. I wonder if I'll ever get the more serious topics I've had in mind to actually form into something publishable.

Kesätyö ja käyttöompeluksia

Blogi on ollut hiukan hiljaiselolla jonkin aikaa, mutta nämä pari viikkoa olen ollut sen verran poikki iltaisin, että uni ja internet-hömppä menevät tärkeysjärjestyksessä kirjoittamisen edelle. Aloitin heti kesäloman alussa, viime viikon maanantaina, kesätyöt vanhan kotikuntani pienehkössä vaatetehtaassa. Paikka on kiva ja  vastoin omiakin odotuksiani, olen nyt ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen oman alani hommissa, mahtavaa! Kannatti soitella ja kysellä. En varsinaisesti kuulu firman kohderyhmään, mutta vaikka malliltaan useimmat vaatteet ovatkin vanhempaan makuun, monet materiaaleista ovat kivoja eikä se työntekoon vaikuta tahtoisinko valmistamiini tuotteisiin pukeutua vaiko en. Ompelemaan tuolla on todellakin päässyt ja jo vajaan kahden viikon jälkeen tuntuu, että jotain oppiakin on kerennyt tarttua mukaan.

Alkuun tuntui todella oudolta ommella esimerkiksi muotolaskoksia pelkkien poramerkkien (leikkuussa kankaaseen tehtyjä pieniä reikiä, jotka jäävät muotolaskoksen "saumavaraan") varassa, kun oli tottunut käyttämään apuna noin miljoonaa nuppineulaa ja joskus jopa piirtämään liidulla apuviivan, mutta muutaman kappaleen jälkeen oma tapa tuntui jo älyttömältä hössöttämiseltä. Tähän mennessä en ole käyttänyt nuppineuloja mihinkään, enkä ole niitä oikeastaan kaivannutkaan. Vaikkei kuukaudessa kunnolla ehdi harjaantumaan tehtaan työtahtiin, olen varmasti heinäkuun alkuun mennessä omissakin projekteissani ripeämpi ompelija. Mikään ei pysty korvaamaan ompelukilometrien tuomaa tuntumaa ja varmuutta.

Hieman leppoisampaan työntekoon tottunut niska ja hartiat ovat kyllä kiitollisia, että tehdas on heinäkuun kiinni ja minulla on siksi vain kuukauden pesti. Iltaisin ei kauheasti ole jaksanut puuhastella kotona, mutta tämä on sentään hyvää, rehellisestä työstä tullutta väsymystä. Pienenä plussana olen taas totuttautunut käyttämään korsettia päivittäin ja sen avun kyllä tuntee. Eikä minua kyllä täysin saa tekemistä lopettamaan väsymyskään: Aloin viime viikonloppuna tekemään kalanruoto-coutilista mustaa perusvyötärökorsettia, johon kirjon käsin nimikoinnin ja luiden päihin koristeompeleet. Nyt projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että nimikoinnit ovat valmiit ja pääsen seuraavaksi aloittamaan ompelun. Oli hienoa päästä kerrankin tositoimiin ilman, että kuositteluun ja muuhun esivalmisteluun tarvitsi käyttää tuhottomasti aikaa. Muokkasin kaavan aiemmin piirtämästäni rinnan yli -mallin kaavasta ja kaavoitukseen ja leikkuuseen meni tällä kertaa vain noin 8 tuntia, kirjontaan varmaan saman verran. Huomisilta varmaan menee ommellessa tai viimeistään lauantai. Eiköhän tuo parissa viikonlopussa ole valmis.

~*~

I've held my silence for a while now for my summer job has kept me busy by day, tired by night. I started a week ago on Monday at a small clothing factory in the town where I was born. It's a pretty nice place to work, and against my expectations, I have a summer job in my own trade after only a year of school, which is great! I'm not exactly the target audience for the garments I make but some of the fabrics are quite nice and it matters little to me whether I'd wear the things I make.


It has been interesting working there and I'm sure I'll get a lot out of it professionally. At first I found it strange to be sewing without pins, for example, but I got used to it pretty quickly and now it's starting to feel I was fussing over non-issues before. Darts can come out beautifully without a million pins and a chalk line to mark where to sew :). A month isn't nearly enough to train me to work at a pace that would be required in the factory, but even that short a time is sure to work wonders on my pace in my won projects as well. There just isn't a substitute for sewing kilometer after kilometer.


My back and neck are thankful that the factory is closed for July and I'm only there for the month. I've been too worn out to do much anything in the evenings but I'm kind of content with this tiredness. It's the sign of an honest day's work. As a small upside, I've again accustomed myself to wearing my corset daily and it's benefits are really noticeable. Being tired can't keep me completely from making things either: Over the weekend I started making a basic black underbust corset out of herringbone coutil. I'm embroidering my initials on it and flossing it. I've now finished the embroidery and will get to start sewing it all together next. It's been wonderful getting to get to some "actual work" without having to spend hours drafting a pattern and doing other preparations. I used the pattern of an overbust corset that I made earlier as a starting point, was done with drafting and cutting the fabric in 8 hours and spent about the same amount of time embroidering. I think it'll be finished in a weekend or few.

~*~

Tässä vielä pari aiempaa ompeluprojektiani, molemmat luomusteni käytännöllisemmästä päästä: penaali ja työessu.
Here are a couple of my earlier sewing projects, both of which are on the more practical side of things I've made: a pencil case and a sewing apron.

Samettia, taftia, päällystettävä nappi ja pitsiä,  vetoketjua lukuunottamatta kaikki kerrankin ylijäämämateriaaleja :). Tämä menisi hätätilassa iltalaukustakin.

Velvet, taffeta, a fabric covered button and venice lace. Aside from the zipper, for once these were all leftovers from other projects :). I think it would pass for a clutch in an emergency.

Rintamuksessa on taskut pienille työvälineille: liiturissa, ratkoja, pinsetit, puhdistussuti, puolakotelo ja puola, lankasakset. Sakset ovat ketjun päässä, etten unohtele niitä kun siirryn ompelukoneen ja työpöydän välillä.

In the front, there are pockets for small tools: chalk marker, seam ripper, tweezers, dust brush and embroidery scissors, which are on a chain so I don't keep forgetting them at the sewing machine or my work station.

Essussa on myös isot taskut mittanauhalle, koetilkuille ja kaikelle muuta mitä nyt satun tarvitsemaan. Kännykälle on oma taskunsa toisen sivutaskun sisällä ja kangassaksille on lisäksi nepparilla avattava lenkki.

The apron has big pockets for my measuring tape, test swatches and everything else that needs to be carried along. My smart phone has its own pocket inside one of the side pockets and the fabric scissors have a hoop that opens with a snap.

Halterneck-lenkki ja vyö aukeavat neppareilla pukemisen helpottamiseksi ja vyötäröllä on korsetin käyttäjälle kätevästi kolme eri vyötäröille sopivaa vastakappaletta.
Essu on kestävää ja pestävää toimikassidoksista puuvillaa ja yläosan reunassa ja vyötäröllä käytin turvavyömäistä nauhaa. Päällitikkaukset tein sinisellä langalla. Tällä kertaa lähtökohtanani oli käytännöllisyys mutta omassa tyylissä pysyen. Lopputulos on toimiva ja tykkään hiukan fiftarimekkoa mukailevasta mallista, mutta olisin ehkä halunnut vielä hiukan rock-henkisyyttä lisäämällä metalliosia. En vain keksi mitä.

The halterneck loop and belting open with snaps and the belt has three different lengths to a corset wearer's convenience.
The apron is made of durable and easy to care for cotton and I used a seatbelt-like tape on the waist and the edge of the bodice. The decorative stitching is blue. This time my goal was to make something practical while staying true to my style. I really like the pattern which kind of resembles a 50's dress, but I might have preferred it rocking a little more metal. I just don't know what to add.

Best of... TED

Olen ihan hitusen tiedenörtti ja edistys-fangirl. Siltä pohjalta ajattelin esitellä tänään yhden suosikkisivustoni: TED.comin. TED on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tunnuslause kuuluu "Ideas worth spreading", levittämisen arvoisia ideoita. TED järjestää vuosittain kaksi suurta konferenssia ja tuo yhteen eri tieteen- ja taiteenalojen osaajia esittelemään ja vaihtamaan ideoitaan. Sen nimi tulee sanoista technology, entertainment, design. Kullekin puhujalle annetaan tietty aika ja kaikki esitykset videoidaan ja julkaistaan vuoden mittaan sivustolla, missä niitä pääsee katsomaan kuka tahansa ilmaiseksi.

TED antaa mahdollisuuden kuulla maailman parhaita puhujia ja kirkkaimpia mieliä, mutta pysyttelee melko kansantajuisella tasolla. Eihän olisi mitään järkeä pitää poikkitieteellistä, ideoiden levittämiseen tähtäävää tapahtumaa, jossa kukaan ei ymmärtäisi muiden alojen puhujien ammattikieltä. Videoita, joita kutsutaan TED Talkeiksi on tätä kirjoittaessa yhteensä 1257 ja niiden yhteydessä on myös käynnissä TED Open Translation Project, jonka tavoitteena on vapaaehtoisvoimin tekstittää talkit mahdollisimman monille kielille. Puhuttu kieli on englanti ja sillä löytyy kaikkiin videoihin myös ymmärtämistä tukeva tekstitys, mutta suomeksi tekstitettyjäkin löytyy jo 142.

Koska videoita, aiheita ja loistavia puhujia on niin paljon ja olen itse seurannut sivustoa useamman vuoden, on hyvin hankala kerätä tähän mitään kattavaa listaa suosikeistani. Luulenpa, että tästä voisi tulla postaussarja. Minulla on kuitenkin kolme mieleenpainuneinta Talkkiani:

~*~

I'm a bit of a science geek and a fangirl of discovery and progress, so I thought I'd introduce one of my favourite websites today: TED.com. TED is a non-profit organization based around "Ideas worth spreading", which is also their slogan. TED organizes two huge conferences annually and brings together people from all kinds of fields of science and arts. The name TED comes from technology, entertainment and design, promoting interdisciplinary exchange of opinions and ideas. Every speaker is alotted a certain amount of time, their presentations are filmed and published throughout the year on the site, where anyone can watch them for free.

TED brings the performances of some of the best speakers and brightest minds in the world to within reach of the general public without too much jargon or requiring prior knowledge in the field. It wouldn't be much use to hold an interdisciplinary conference and have no one understand each other because of the jargon. There are 1257 videos, called TED talks, on the site and although they're all in English, TED also has an army of volunteer translators working on the TED Open Translation Project to make the videos more accessible to a wider audience.

Since there are so many videos and I've been following the site for years now, it's very hard for me to put together a comprehensive list of all my favourites. Therefore, I think this may become a recurring series of posts. Here, however, are my top 3 most memorable talks:

3. Aubrey de Grey says we can avoid aging

 

Kunhan eeppisestä parrasta pääsee yli, tämä on itselleni ainakin tärkeä ja hyvin mielenkiintoinen aihe, johon herra de Grey antaa toiveikkaan näkökulman. Kukapa ei tahtoisi elää terveenä ikuisesti tai ainakin huomattavasti pitempään kuin nykyiset eliniänodotukset? Tämä on idea, jonka todellakin toivoisin leviävän ja vauhdittavan tutkimusta ja sen seurauksena uusien hoitomuotojen käyttöönottoa.

Once you get past the epic beard, it's - at least to me - a very important and extremely interesting topic, to which mr. de Grey offers a hopeful insight. Who wouldn't like to live healthy forever, or at least substantially longer than the current life expectancy? This is truly an idea I'd wish to spread and accelerate research and implementation of therapies.

2. Sarah Kay: If I should have a daughter...

En yleensä ole erityinen runouden ystävä, mutta tässä muodossa esitettynä se on viihdyttävää, liikuttavaa ja nokkelaa. Useimmiten pidän enemmän miesten kuin naisten TED Talkeista, koska naisten aiheet ovat usein kovan loogiselle skeptikonmielelleni turhan pehmeitä: naisasiaa, Afrikka-asiaa, taiteenmuotoja, joista en suuremmin välitä. Sinänsä tärkeitä aiheita ja vaikka nekin mielelläni katson läpi, ne eivät ole aivan sitä, mitä eniten TED:iltä odotan. Tämä video on ihana poikkeus tuohon sääntöön. Aihe ei ole missään määrin tieteellinen ja Talk nojaa vahvasti puhujaansa ja tämän ihanan kuplivaan persoonaan ja puheääneen. Kuitenkin tämä on yksi kolmesta rakkaimmasta Talkistani, jota katson aika ajoin uudelleen ja joka kerta se saa liikutuksen kyyneleen silmäkulmaani, viimeistään 15:10 alkavan runon kohdalla.

I'm not usually a fan of poetry, but in this form it is entertaining, touching and clever. I mostly prefer men's talks over women's, because women's topics tend to be too soft for my cold, logical sceptic's mind: women's issues, Africa issues, forms of art for which I care little. They're important topics in their own right however not quite what I look forward to most on TED. This talk is a wonderful exception to that rule. The topic isn't scientific in the slightest, and the talk leans heavily on the speaker and her wonderfully bubbly personality and voice. Still, this is one of my three dearest talks, which I regularly return to and every time, it moves me to tears. With the poem that starts at 15:10 if not before.

1. Hans Rosling

Toisin kuin kaksi edellistä, tällä sijalla ei ole yksittäinen Talk vaan puhuja. Hans Rosling on professori Karolinska Institutesta Ruotsista ja TED-tähtipuhuja. Hänen aiheensa ovat tilastotiedettä, mutta esitystapansa ja huumorinsa tekee Roslingin Talkeista yksiä TED:in viihdyttävimpiä. Tässä on hänen ensimmäinen Talkinsa:

Unlike the first two, this one isn't a particular talk but a speaker. Hans Rosling is a professor from the Karolinska institute, Sweden, and a TED super star. He talks about statistics, but his manner of presentation and lively humour make his talks some of the most entertaining on TED. This one is his first:



Roslingin Talkeista tulee sellainen olo, että ymmärtää maailmaa hiukan paremmin taas uudella tasolla. Ne toimivat eräänlaisena reality checkinä. Pidän myös hänen ruotsalaisesta aksentistaan :).

Rosling's talks make me feel I understand the world slightly better on a whole new level. They serve as a kind of a reality check. I also love his Swedish accent :). Here are links to the rest of his talks:

Tässä vielä linkit hänen muihin Talkkeihinsa:
Hans Rosling's new insights on poverty
Hans Rosling on HIV: New facts and stunning data visuals
Hans Rosling: Let my dataset change your mindset
Hans Rosling: Asia's rise -- how and when
Hans Rosling on global population growth
Hans Rosling: The good news of the decade?
Hans Rosling and the magic washing machine
Hans Rosling: Religions and babies

Laukkuprojektini ja kielipolitiikkaa

When I started my blog, I made the choice to write in Finnish since that is my native tongue and, although some things come to me easier in English than in Finnish, it is still my most fluent language. However, I've already attracted a couple international readers, so it would seem fair to include at least a summary in English. And that's precisely what I intend to do from now on. They will be found at the end of each post.

~*~

Samalla kun puursin renessanssipukuni parissa meillä oli myös laukkukurssi. Kuten koulussani on tapana, suunnitteluun annettiin hyvin vapaat kädet ja valitsin lähtökohdakseni parin messinkisiä lampunosia, jotka olin löytänyt metalliosastomme myyntilaatikoista sekä tumman liilan velourin, jonka olin löytänyt niiden pariksi. Kolusin kangaskaupan koristetarjontaa ja keräsin kasaan suunnilleen kaikki yhteensopivat kullansävyiset koristenauhat sun muut: pitsiä, koristeköyttä, jäykähköä hapsunauhaa ja verhontamppi. Laukustani tulisi ylitseampuvan ylellinen, hiukan ehkä itämaisellakin estetiikalla maustettu ja pehmeän muotoinen.

Joustava velour ja pitsi osoittautuivat äärettömän ikäviksi työstää, vaikka suurimmaksi osaksi tuinkin sen yhdistämällä sen liimaharsolla joustamattomaan kankaaseen. Kyllä tuota kehtaa julkisesti silti käyttää. Malli syntyi lampunosien pohjalta kun mietin miten niitä voisin laukussani käyttää ja päädyin tähän poimutettuu ratkaisuun. Laukku oli yllättävän helppo kaavoittaa, vaikka pelkäsin että joutuisin tekemään monta koeversiota ennen kuin olisin siihen tyytyväinen. Lopulta en tarvinnut kuin yhden. Laukun kaavasta tuli suunnilleen pohjastaan pullistettu puolisuunnikas. Yläreuna on pohjasaumaa reilusti lyhyempi ja köyden kujat kulkevat yläreunasta vinosti pohjaan. Kantohihnan kangasosuus on neliö, jonka ompelin köyden ympärille putkeksi, poimutin päät ja viimeistelin koristenauhalla.

~*~

 

~*~

In addition to the course where I made the renaissance gown seen in the previous post, I also had a course that ended just now, where we were told to make a bag, any kind of bag we liked that was more complicated than the basic tote bag.

I had already found these brass lamp pieces and a gorgeous dark purple velour to go with them, so I decided to catch the opportunity to tick this project off my to-do list. I raided the trim section in a local fabric store and added to my stash some gold lace, decorative rope, fringed trim and a tassel that's meant to hold a curtain to the side. I wanted my bag to look luxurious, slightly Arabian nights influenced and softly shaped.

The stretchy velour and lace were a pain to work with but I'm quite pleased with the outcome. The lamp pieces dictated the shape of the bag this time and I decided on a sort of a trapezium shape with a rounded bottom for the body of the bag and a square for the strap part. This I sewed into a tube around the rope and ruched in the ends and finished with some of the fringed trim. The body of the bag is gathered near the ends with the rope.

Renessanssipukuni

Kouluvuosi päättyi ja viimeisimmät ompeluprojektit sen myötä. Pitemmittä puheitta, tässä valmistamani renessanssipuku:
The school year has ended and my latest sewing projects along with it. Without further ado, here's the renaissance gown I made for myself:

Alunperin tarkoitukseni oli tehdä täysrenessanssipuku, mutta koska yksi suurimmista inspiroijistani oli Anne Boleyinin hahmo the Tudors -sarjassa, lopputulos on varmaankin täysrenessanssin ja myöhäisrenessanssin välimaastoa.

Materiaalina käytin puuvilla-pellavaa (50-50%) ja helman etuosaan, hihojen vuoriin ja päähineeseen 100% pellavaa. Kahteen materiaaliin jouduin päätymään, koska puolipellavaa oli Eurokankaassa jäljellä vain vajaa 7 metriä enkä löytänyt sopivan sävyistä harmaata muualta. Yhteensä kangasta kului noin 10 metriä ja helman ympärykseksi tuli hitusen vajaa 8 metriä.

Painatus helman etuosassa ja hihojen vuorissa on tehty silkkipainannalla itse suunnittelemallani printillä. Seulan valotus käy näppärästi koulun laitteilla ja aineilla joten tulen varmaan jatkossakin käyttämään kankaanpainantaa. Se antaa mukavasti mahdollisuuksia yksilöllisiin tuotteisiin.

 Valmistin myös puvun korut itse. Korunosat on väännelty Thing-a-majig-langantaivutustyökalulla hopeoidusta kuparilangasta ja käytin niiden kanssa helmiäislasihelmiä. Samoja helmiä käytin myös selässä nappeina ja päähineen koristelussa. Hihojen kiinnittämiseen valmistin helmistä, tavallisista napeista ja langasta ”kalvosinnappeja” ompelemalla helmen kiinni nappiin ja jättämällä väliin reilun kaulan.

~*~

Originally I set out to make a mid period gown, but because one of my greatest inspirations was the character of Anne Boleyn in the series the Tudors, the end result is from a bit later in the era.


My material was a cotton linen blend (50%-50%) and, for the front panel, sleeve lining and the french hood, a 100% linen. I had to use two different materials because the fabric shop only had 7 meters of the blend and I couldn't find a shade I liked anywhere else. All in all I used about 10 meters of fabric and the circumference of the skirt reached nearly 8 meters.


The print in the front panel of the skirt and on the lining of the sleeves is screen printed with my own print design. Making the screen was quite handy with the equipment at school so I'll be quite sure to use my own prints in the future as well. It opens nice opportunities for making unique products.


I also made the jewellery for the gown. The parts are made by twisting with a tool called Thing-a-majig and they're of silver plated copper wire and pearly glass beads. I used the same beads as buttons in the back and to decorate the french hood. I made some "cufflinks" for attaching the sleeves out of the pearls, buttons and thread by sewing a pearl onto a button and by leaving a longish shank.

Päähineessä käytin runkona hiuspantaa ja kovikekangasta, jotka päällystin mekon kankaalla. Sen on tarkoitus olla mukaelma french hood -tyyppisestä päähineestä. Voisin lisätä siihen vielä kankaisen hunnun kuten aikakauteen kuuluisi, mutta toisaalta se on jo sinänsä sen verran epäaidon mallinen ja pidän siitä sellaisenaan, että en varmaankaan tahdo.
For the head dress I used a wide head band as a base, attached some buckram to it and covered the whole thing with fabric. It's an adaptation of a french hood. I could add a veil as would be appropriate for the era, but its form isn't very authentic as is. Anyhow, I like it as it is and probably don't want a veil.

Puvun hihat ovat irrotettavat ja isompien hihojen alla on tavalliset hihat. Isommat hihat ovat vuoritetut ja niiden vuoriin painoin samalla seulalla kuin helman etuosaan reunan kaarta myötäillen 5 raporttia kumpaankin.
The sleeves are detachable and there are regular sleeves under the big ones. The large sleeves are lined and there are 5 repeats of the print following the curve of the sleeve opening on each of them.

Pääntiellä on itse tehty frivolitépitsi. Tämä on tiedostamani anakronisuus; frivolité kehitettiin aikaisintaan 1700-luvulla. Päätin, että koska pukuni silhuetti on tehty modernille korsetille ja korutekniikkani on moderni, en jää murehtimaan sitä, että pitsin valmistustapa on muuta pukua uudempi. Käytin pitsiin mustaa helmilankaa ja samoja helmiä kuin muualla puvussa. Sitä voisi tehdä vielä hiukan lisää kapeampien hihojen suihin.
On the neckline there is a self-made frivolité lace. This is a concious anachronism: frivolité wasn't invented until the 18th century at the earliest. I decided that since the silhouette of my gown is of a modern corset and the jewellery is made using a modern technique, I wouldn't worry about the lace being too young for the period. I used a black thread and the same pearls as for the rest of the gown. I could make a bit more for the smaller sleeves.

Kurssilla oli laajuutta se 5 ov ja taisin ylittää vaatimukset aika korkealta :D. Tämä oli todella antoisa projekti ja olen aidosti ylpeä lopputuloksesta. Puku on mukava päällä ja tunnen itseni kuningattareksi sitä kantaessani. Tässä vielä vertailun vuoksi myös tunnelmakuvani:
I think I made quite a bit more than would've been expected for the course :D. This was a rewarding project and I'm genuinely proud of the end result. The gown is comfortable to wear and I feel like a queen when donning it. Here's my concept picture for comparison: