Kesätyö ja käyttöompeluksia

Blogi on ollut hiukan hiljaiselolla jonkin aikaa, mutta nämä pari viikkoa olen ollut sen verran poikki iltaisin, että uni ja internet-hömppä menevät tärkeysjärjestyksessä kirjoittamisen edelle. Aloitin heti kesäloman alussa, viime viikon maanantaina, kesätyöt vanhan kotikuntani pienehkössä vaatetehtaassa. Paikka on kiva ja  vastoin omiakin odotuksiani, olen nyt ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen oman alani hommissa, mahtavaa! Kannatti soitella ja kysellä. En varsinaisesti kuulu firman kohderyhmään, mutta vaikka malliltaan useimmat vaatteet ovatkin vanhempaan makuun, monet materiaaleista ovat kivoja eikä se työntekoon vaikuta tahtoisinko valmistamiini tuotteisiin pukeutua vaiko en. Ompelemaan tuolla on todellakin päässyt ja jo vajaan kahden viikon jälkeen tuntuu, että jotain oppiakin on kerennyt tarttua mukaan.

Alkuun tuntui todella oudolta ommella esimerkiksi muotolaskoksia pelkkien poramerkkien (leikkuussa kankaaseen tehtyjä pieniä reikiä, jotka jäävät muotolaskoksen "saumavaraan") varassa, kun oli tottunut käyttämään apuna noin miljoonaa nuppineulaa ja joskus jopa piirtämään liidulla apuviivan, mutta muutaman kappaleen jälkeen oma tapa tuntui jo älyttömältä hössöttämiseltä. Tähän mennessä en ole käyttänyt nuppineuloja mihinkään, enkä ole niitä oikeastaan kaivannutkaan. Vaikkei kuukaudessa kunnolla ehdi harjaantumaan tehtaan työtahtiin, olen varmasti heinäkuun alkuun mennessä omissakin projekteissani ripeämpi ompelija. Mikään ei pysty korvaamaan ompelukilometrien tuomaa tuntumaa ja varmuutta.

Hieman leppoisampaan työntekoon tottunut niska ja hartiat ovat kyllä kiitollisia, että tehdas on heinäkuun kiinni ja minulla on siksi vain kuukauden pesti. Iltaisin ei kauheasti ole jaksanut puuhastella kotona, mutta tämä on sentään hyvää, rehellisestä työstä tullutta väsymystä. Pienenä plussana olen taas totuttautunut käyttämään korsettia päivittäin ja sen avun kyllä tuntee. Eikä minua kyllä täysin saa tekemistä lopettamaan väsymyskään: Aloin viime viikonloppuna tekemään kalanruoto-coutilista mustaa perusvyötärökorsettia, johon kirjon käsin nimikoinnin ja luiden päihin koristeompeleet. Nyt projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että nimikoinnit ovat valmiit ja pääsen seuraavaksi aloittamaan ompelun. Oli hienoa päästä kerrankin tositoimiin ilman, että kuositteluun ja muuhun esivalmisteluun tarvitsi käyttää tuhottomasti aikaa. Muokkasin kaavan aiemmin piirtämästäni rinnan yli -mallin kaavasta ja kaavoitukseen ja leikkuuseen meni tällä kertaa vain noin 8 tuntia, kirjontaan varmaan saman verran. Huomisilta varmaan menee ommellessa tai viimeistään lauantai. Eiköhän tuo parissa viikonlopussa ole valmis.

~*~

I've held my silence for a while now for my summer job has kept me busy by day, tired by night. I started a week ago on Monday at a small clothing factory in the town where I was born. It's a pretty nice place to work, and against my expectations, I have a summer job in my own trade after only a year of school, which is great! I'm not exactly the target audience for the garments I make but some of the fabrics are quite nice and it matters little to me whether I'd wear the things I make.


It has been interesting working there and I'm sure I'll get a lot out of it professionally. At first I found it strange to be sewing without pins, for example, but I got used to it pretty quickly and now it's starting to feel I was fussing over non-issues before. Darts can come out beautifully without a million pins and a chalk line to mark where to sew :). A month isn't nearly enough to train me to work at a pace that would be required in the factory, but even that short a time is sure to work wonders on my pace in my won projects as well. There just isn't a substitute for sewing kilometer after kilometer.


My back and neck are thankful that the factory is closed for July and I'm only there for the month. I've been too worn out to do much anything in the evenings but I'm kind of content with this tiredness. It's the sign of an honest day's work. As a small upside, I've again accustomed myself to wearing my corset daily and it's benefits are really noticeable. Being tired can't keep me completely from making things either: Over the weekend I started making a basic black underbust corset out of herringbone coutil. I'm embroidering my initials on it and flossing it. I've now finished the embroidery and will get to start sewing it all together next. It's been wonderful getting to get to some "actual work" without having to spend hours drafting a pattern and doing other preparations. I used the pattern of an overbust corset that I made earlier as a starting point, was done with drafting and cutting the fabric in 8 hours and spent about the same amount of time embroidering. I think it'll be finished in a weekend or few.

~*~

Tässä vielä pari aiempaa ompeluprojektiani, molemmat luomusteni käytännöllisemmästä päästä: penaali ja työessu.
Here are a couple of my earlier sewing projects, both of which are on the more practical side of things I've made: a pencil case and a sewing apron.

Samettia, taftia, päällystettävä nappi ja pitsiä,  vetoketjua lukuunottamatta kaikki kerrankin ylijäämämateriaaleja :). Tämä menisi hätätilassa iltalaukustakin.

Velvet, taffeta, a fabric covered button and venice lace. Aside from the zipper, for once these were all leftovers from other projects :). I think it would pass for a clutch in an emergency.

Rintamuksessa on taskut pienille työvälineille: liiturissa, ratkoja, pinsetit, puhdistussuti, puolakotelo ja puola, lankasakset. Sakset ovat ketjun päässä, etten unohtele niitä kun siirryn ompelukoneen ja työpöydän välillä.

In the front, there are pockets for small tools: chalk marker, seam ripper, tweezers, dust brush and embroidery scissors, which are on a chain so I don't keep forgetting them at the sewing machine or my work station.

Essussa on myös isot taskut mittanauhalle, koetilkuille ja kaikelle muuta mitä nyt satun tarvitsemaan. Kännykälle on oma taskunsa toisen sivutaskun sisällä ja kangassaksille on lisäksi nepparilla avattava lenkki.

The apron has big pockets for my measuring tape, test swatches and everything else that needs to be carried along. My smart phone has its own pocket inside one of the side pockets and the fabric scissors have a hoop that opens with a snap.

Halterneck-lenkki ja vyö aukeavat neppareilla pukemisen helpottamiseksi ja vyötäröllä on korsetin käyttäjälle kätevästi kolme eri vyötäröille sopivaa vastakappaletta.
Essu on kestävää ja pestävää toimikassidoksista puuvillaa ja yläosan reunassa ja vyötäröllä käytin turvavyömäistä nauhaa. Päällitikkaukset tein sinisellä langalla. Tällä kertaa lähtökohtanani oli käytännöllisyys mutta omassa tyylissä pysyen. Lopputulos on toimiva ja tykkään hiukan fiftarimekkoa mukailevasta mallista, mutta olisin ehkä halunnut vielä hiukan rock-henkisyyttä lisäämällä metalliosia. En vain keksi mitä.

The halterneck loop and belting open with snaps and the belt has three different lengths to a corset wearer's convenience.
The apron is made of durable and easy to care for cotton and I used a seatbelt-like tape on the waist and the edge of the bodice. The decorative stitching is blue. This time my goal was to make something practical while staying true to my style. I really like the pattern which kind of resembles a 50's dress, but I might have preferred it rocking a little more metal. I just don't know what to add.

Laukkuprojektini ja kielipolitiikkaa

When I started my blog, I made the choice to write in Finnish since that is my native tongue and, although some things come to me easier in English than in Finnish, it is still my most fluent language. However, I've already attracted a couple international readers, so it would seem fair to include at least a summary in English. And that's precisely what I intend to do from now on. They will be found at the end of each post.

~*~

Samalla kun puursin renessanssipukuni parissa meillä oli myös laukkukurssi. Kuten koulussani on tapana, suunnitteluun annettiin hyvin vapaat kädet ja valitsin lähtökohdakseni parin messinkisiä lampunosia, jotka olin löytänyt metalliosastomme myyntilaatikoista sekä tumman liilan velourin, jonka olin löytänyt niiden pariksi. Kolusin kangaskaupan koristetarjontaa ja keräsin kasaan suunnilleen kaikki yhteensopivat kullansävyiset koristenauhat sun muut: pitsiä, koristeköyttä, jäykähköä hapsunauhaa ja verhontamppi. Laukustani tulisi ylitseampuvan ylellinen, hiukan ehkä itämaisellakin estetiikalla maustettu ja pehmeän muotoinen.

Joustava velour ja pitsi osoittautuivat äärettömän ikäviksi työstää, vaikka suurimmaksi osaksi tuinkin sen yhdistämällä sen liimaharsolla joustamattomaan kankaaseen. Kyllä tuota kehtaa julkisesti silti käyttää. Malli syntyi lampunosien pohjalta kun mietin miten niitä voisin laukussani käyttää ja päädyin tähän poimutettuu ratkaisuun. Laukku oli yllättävän helppo kaavoittaa, vaikka pelkäsin että joutuisin tekemään monta koeversiota ennen kuin olisin siihen tyytyväinen. Lopulta en tarvinnut kuin yhden. Laukun kaavasta tuli suunnilleen pohjastaan pullistettu puolisuunnikas. Yläreuna on pohjasaumaa reilusti lyhyempi ja köyden kujat kulkevat yläreunasta vinosti pohjaan. Kantohihnan kangasosuus on neliö, jonka ompelin köyden ympärille putkeksi, poimutin päät ja viimeistelin koristenauhalla.

~*~

 

~*~

In addition to the course where I made the renaissance gown seen in the previous post, I also had a course that ended just now, where we were told to make a bag, any kind of bag we liked that was more complicated than the basic tote bag.

I had already found these brass lamp pieces and a gorgeous dark purple velour to go with them, so I decided to catch the opportunity to tick this project off my to-do list. I raided the trim section in a local fabric store and added to my stash some gold lace, decorative rope, fringed trim and a tassel that's meant to hold a curtain to the side. I wanted my bag to look luxurious, slightly Arabian nights influenced and softly shaped.

The stretchy velour and lace were a pain to work with but I'm quite pleased with the outcome. The lamp pieces dictated the shape of the bag this time and I decided on a sort of a trapezium shape with a rounded bottom for the body of the bag and a square for the strap part. This I sewed into a tube around the rope and ruched in the ends and finished with some of the fringed trim. The body of the bag is gathered near the ends with the rope.

Renessanssipukuni

Kouluvuosi päättyi ja viimeisimmät ompeluprojektit sen myötä. Pitemmittä puheitta, tässä valmistamani renessanssipuku:
The school year has ended and my latest sewing projects along with it. Without further ado, here's the renaissance gown I made for myself:

Alunperin tarkoitukseni oli tehdä täysrenessanssipuku, mutta koska yksi suurimmista inspiroijistani oli Anne Boleyinin hahmo the Tudors -sarjassa, lopputulos on varmaankin täysrenessanssin ja myöhäisrenessanssin välimaastoa.

Materiaalina käytin puuvilla-pellavaa (50-50%) ja helman etuosaan, hihojen vuoriin ja päähineeseen 100% pellavaa. Kahteen materiaaliin jouduin päätymään, koska puolipellavaa oli Eurokankaassa jäljellä vain vajaa 7 metriä enkä löytänyt sopivan sävyistä harmaata muualta. Yhteensä kangasta kului noin 10 metriä ja helman ympärykseksi tuli hitusen vajaa 8 metriä.

Painatus helman etuosassa ja hihojen vuorissa on tehty silkkipainannalla itse suunnittelemallani printillä. Seulan valotus käy näppärästi koulun laitteilla ja aineilla joten tulen varmaan jatkossakin käyttämään kankaanpainantaa. Se antaa mukavasti mahdollisuuksia yksilöllisiin tuotteisiin.

 Valmistin myös puvun korut itse. Korunosat on väännelty Thing-a-majig-langantaivutustyökalulla hopeoidusta kuparilangasta ja käytin niiden kanssa helmiäislasihelmiä. Samoja helmiä käytin myös selässä nappeina ja päähineen koristelussa. Hihojen kiinnittämiseen valmistin helmistä, tavallisista napeista ja langasta ”kalvosinnappeja” ompelemalla helmen kiinni nappiin ja jättämällä väliin reilun kaulan.

~*~

Originally I set out to make a mid period gown, but because one of my greatest inspirations was the character of Anne Boleyn in the series the Tudors, the end result is from a bit later in the era.


My material was a cotton linen blend (50%-50%) and, for the front panel, sleeve lining and the french hood, a 100% linen. I had to use two different materials because the fabric shop only had 7 meters of the blend and I couldn't find a shade I liked anywhere else. All in all I used about 10 meters of fabric and the circumference of the skirt reached nearly 8 meters.


The print in the front panel of the skirt and on the lining of the sleeves is screen printed with my own print design. Making the screen was quite handy with the equipment at school so I'll be quite sure to use my own prints in the future as well. It opens nice opportunities for making unique products.


I also made the jewellery for the gown. The parts are made by twisting with a tool called Thing-a-majig and they're of silver plated copper wire and pearly glass beads. I used the same beads as buttons in the back and to decorate the french hood. I made some "cufflinks" for attaching the sleeves out of the pearls, buttons and thread by sewing a pearl onto a button and by leaving a longish shank.

Päähineessä käytin runkona hiuspantaa ja kovikekangasta, jotka päällystin mekon kankaalla. Sen on tarkoitus olla mukaelma french hood -tyyppisestä päähineestä. Voisin lisätä siihen vielä kankaisen hunnun kuten aikakauteen kuuluisi, mutta toisaalta se on jo sinänsä sen verran epäaidon mallinen ja pidän siitä sellaisenaan, että en varmaankaan tahdo.
For the head dress I used a wide head band as a base, attached some buckram to it and covered the whole thing with fabric. It's an adaptation of a french hood. I could add a veil as would be appropriate for the era, but its form isn't very authentic as is. Anyhow, I like it as it is and probably don't want a veil.

Puvun hihat ovat irrotettavat ja isompien hihojen alla on tavalliset hihat. Isommat hihat ovat vuoritetut ja niiden vuoriin painoin samalla seulalla kuin helman etuosaan reunan kaarta myötäillen 5 raporttia kumpaankin.
The sleeves are detachable and there are regular sleeves under the big ones. The large sleeves are lined and there are 5 repeats of the print following the curve of the sleeve opening on each of them.

Pääntiellä on itse tehty frivolitépitsi. Tämä on tiedostamani anakronisuus; frivolité kehitettiin aikaisintaan 1700-luvulla. Päätin, että koska pukuni silhuetti on tehty modernille korsetille ja korutekniikkani on moderni, en jää murehtimaan sitä, että pitsin valmistustapa on muuta pukua uudempi. Käytin pitsiin mustaa helmilankaa ja samoja helmiä kuin muualla puvussa. Sitä voisi tehdä vielä hiukan lisää kapeampien hihojen suihin.
On the neckline there is a self-made frivolité lace. This is a concious anachronism: frivolité wasn't invented until the 18th century at the earliest. I decided that since the silhouette of my gown is of a modern corset and the jewellery is made using a modern technique, I wouldn't worry about the lace being too young for the period. I used a black thread and the same pearls as for the rest of the gown. I could make a bit more for the smaller sleeves.

Kurssilla oli laajuutta se 5 ov ja taisin ylittää vaatimukset aika korkealta :D. Tämä oli todella antoisa projekti ja olen aidosti ylpeä lopputuloksesta. Puku on mukava päällä ja tunnen itseni kuningattareksi sitä kantaessani. Tässä vielä vertailun vuoksi myös tunnelmakuvani:
I think I made quite a bit more than would've been expected for the course :D. This was a rewarding project and I'm genuinely proud of the end result. The gown is comfortable to wear and I feel like a queen when donning it. Here's my concept picture for comparison:

Viime viikolla olivat tosiaan ensimmäiset näyttötehtävät. Niiden tarkoitus on toimia ammattikouluissa eräänlaisena laaduntarkkailuna ja valmistaa oppilaita työelämää silmälläpitäen ja siksi suht samat tehtävät teetetään kaikilla ammattiin opiskelevilla. Vaikka käydyistä kursseista saadaan muutenkin numerot, näytöt arvioidaan erikseen ja niitä arvostelemassa on useampi opettaja sekä työelämän edustaja. Hiukan saattoi ensikertalaista hermostuttaa...

Ensimmäiset näytettävät kokonaisuutemme olivat tuotteen valmistaminen ja kulttuurilähtöinen valmistaminen. Perus laite- ja materiaaliosaamista ja hiukan suunnittelua ja taiteellisempaakin puolta siis. Saimme tehtäväksemme valmiista itsellemme pukupussi käyttäen jotakin ensimmäisenä vuonna oppimaamme käsityötekniikkaa sen koristelussa. Itse päädyin tekemään pukupussini käyttäen toisella kurssilla parhaillaan tekemäni renessanssipuvun materiaaleja ja osin myös tekniikoita.

Pussin kummallakin puolella on silkkipainannalla ja valotetulla seulalla tehty kankaanpainokuviorivi. Etupuolella on myös aplikaationa ja konekirjonnalla toteutettu nimikirjain sekä hopeoidusta kuparilangasta vääntämistäni korunosista ja lasihelmistä tehtyjä helyjä. Tein myös vetoketjuun hiukan isomman vetimen.

Olen lopputulokseen melko tyytyväinen, vaikka muutama tuotekehittelyn paikka siinä vielä olisikin. Työ sujui joutuisasti ja opettajiltakin tuli lähinnä kehuja :).

Tässä luonnos puvusta, jonka pohjalta pussi syntyi:

En ole aivan yhtä söpö kuin Natalie Dormer Anne Boleyninä, mutta tässä puvussa voisin ehkä kuvitella olevani ;). Tudoreiden valtakausi sijoittuu täysrenessanssin loppupuolelle ja niitä piirteitä olen tähänkin pukuun hakenut. Suvun ruusuvaakuna löytyy myös helman printistä, tosin ei puna-valkoisena kuten se heillä oli.

Valitsemani kankaat ovat 100% pellavaa helman painettuun osaan ja hihojen vuoriin sekä 50/50 % puuvilla-pellavaa loppuun pukuun. Väriltään löytämäni kangas on, kuten pukupussista näkyy, hiukan tummempaa ja sinertävämpää harmaata. Mallillisesti puku on muuttunut hyvin vähän: irrotettavat päällyshihat ovat vielä hieman suuremmat ja niihin aion painaa vielä myös muutaman raportin helman printtiä. Miehustasta taas jätin printin pois. Pääntielle suunnittelin alunperin koristelua satiininauhasta taittelemalla, mutta se taitaa vaihtua frivolité-pitsiin. Helmivyö, kaula- ja korvakorut ja pääntien korut ovat pukupussiinkin tulleella tekniikalla tehty.

Koska kurssin aika on rajallinen, en voinut kuvitellakaan tekeväni puvun alle aitoa renessanssikorsettia, joten päädyin tekemään tämän puvun nykyaikaisen korsettini mitoille ja muodolle. Tämä on kuitenkin ensimmäinen aikakauspukuni, joten aivan täydelliseen tarkkuuteen tuskin olisin pystynyt muutenkaan, en ainakaan materiaalien puolesta. Jonkinlainen alushame sen alle täytyy kyllä tehdä kunhan budjetti ja aikatauluni sallivat.

Kaavoitin puvun peruskaavastani, piirsin printin ja valmistin korut sekä french hood -tyyppisen päähineen. Tällä hetkellä puku on vielä jonkin verran kesken: sain tänään leikattua kaikki kaavanosat ja pääsin aloittamaan ompelun. Huomenna odottaa yläosan sovitus ja toivottavasi sen valmistuksen jatkaminen. Korut ovat suurimmaksi osaksi valmiina, päähine on koristeluita vaille valmis ja hihojen vuori pitää vielä painaa. Palautuspäivä on kuun lopussa ja niihin aikoihin varmaan nappaan valmiista puvusta kuvia esiteltäviksi.

Paljon olen ottanut tehtäväkseni ja viisi opintoviikkoa täyttyisi vähemmälläkin, mutta kun jostain näin kunnolla innostun, minulle iskee vaikeus rajata pois kaikkea mitä tahtoisin toteuttaa. Tällä kurssilla päätin, että pidän ripeää tahtia yllä alusta asti ja olenkin mielestäni pysynyt hyvin aikataulussa. Se kuitenkin harmittaa, että n. 135:stä merkitystä oppitunnista melkein neljännes on kadonnut jonnekin. 8 lähti kokonaan pois ja 24 jouduimme käyttämään itsenäiseen työskentelyyn vailla opettajan neuvoja, kun hänelle tuli odottamattomia menoja (työhön liittyen tosin, joten eipä siitä häntä voi syyttää). Jospa sitä ei ensi kerralla etsisi siitä sananparren aidasta sitä korkeinta kohtaa mistä puskea itseään yli...

Ai niin, tänään kotiin lähtiessä löysin vaunustani Llothin kätyrin:

Hän paistatteli päivää niin tyytyväisen oloisena, että oli pakko napsaista kuva ennen kuin puhalsin hänet matkoihinsa :). Ei parane suututtaa hämähäkkikuningatarta.