Diabolinen viikko

Minun maailmassani eräs toinen taisto on tällä viikolla jättänyt täysin varjoonsa itselleni melko merkityksettömät jääkiekon MM-kisat: helvetti pääsi irti tiistaina, Diablo III julkaistiin ja maailman nörtit kutsuttiin jälleen pelastamaan maailmaa Diablon ikeen alta. En ehkä ole ollut sarjan suuri fani entuudestaan - ensimmäistä Diabloa en ole pelannut lainkaan ja toistakin varmaan vain parisenkymmentä tuntia - mutta tätä osaa odotin innolla. Tämä ei ole varsinainen peliarvostelu, mutta ajattelin kirjoittaa ylös joitakin ensivaikutelmia pelistä.

Lähde (Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Blizzardin omaisuutta)

Valitsin hahmoluokakseni wizardin, joka on pelin perusmaagi. Pidän ranged-luokista ja taiankäyttäjistä, joten valinta tuntui luonnolliselta. Sain juuri normaalin vaikeustason päätökseen ja hahmoni on nyt level 32(/60). En ole pitänyt kovinkaan suurta kiirettä tai laittanut muuta elämääni täysin sivuun, nukkuakin olen malttanut normaalisti :). Tämäntyyppisissä peleissä tykkään ottaa aikani, syventyä juoneen ja tutkia maailman joka kolkan ennen kuin siirryn eteenpäin.

Lähde

Juonellisesti peli oli kuitenkin melko suppea ja suoraviivainen. Erityisesti neljäs ja viimeinen näytös tuntui kovin lyhyeltä. Toisaalta itse pidän lopulta enemmän suoraviivaisista kuin täysin avoimista peleistä. Esimerkiksi Skyrim minulta jäi kesken melko pian alun jälkeen, koska niin suuri hiekkalaatikko tarjoaa niin paljon mahdollista tekemistä, että häkellyn enkä osaa valita mitään. Tahdon tehdä kaiken enkä osaa aloittaa mistään siinä pelossa, että jotain jää huomaamatta.

Vaikka juoni ei erityisemmin vienyt mukanaan, en voi väittää etteikö Diablo III olisi viihdyttävä. Sarjan aikaisempia pelejä enemmän pelanneidenkin mukaan kolmososa tarjoaa enemmän ja paremmin sitä, mihin sarjassa on totuttu ja miksi sitä niin rakastetaan. Vihollisia riittää tapettavaksi ja varusteita kerättäväksi ja vaikka hahmonsa stattiriviä ei tällä kertaa pääsekään itse muokkaamaan, hahmostaan saa hyvinkin oman makunsa mukaisen uuden skill ja rune -systeemin avulla. Blizzard on ilmeisesti päättänyt luopua perinteisistä puumalleista kautta linjan ja olen kyllä samaa mieltä, että sekä Diablo III:n että WoWin Mists of Pandaria -lisäosan korvaavat ratkaisut ovat parempia. Skillit ja niiden eri rune-versiot eroavat toisistaan riittävästi ja ainakin wizardin saa taipumaan mukavasti eri tilanteisiin.

Ensimmäisen läpipeluun aikana minulle tuli mieleen oikeastaan vain kolme asiaa, jotka tahtoisin pelissä muuttaa ja nekin ovat enemmänkin henkilökohtaisia mieltymyksiä kuin vikoja itse pelissä. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä tahtoisin voida muuttaa kameran etäisyyttä. Varsinkin, jos ruudulla joutuu liikkumaan alaspäin, ranged-classina tulee sellainen olo, että joutuu kulkemaan sokkona kun eteenpäin näkee kovin rajallisen matkan. Tahtoisin pystyä näkemään pidemmälle kuin ammukseni lentävät.

Lähde

Toiseksi toivoisin, että jalokivillä olisi oma tekstivärinsä. Viholliset tiputtavat niin paljon valkoista roskaloottia, että jalokivet on helppo jättää huomaamatta, ellei ole tarkkana. Jos kivillä (ja potioneilla) olisi oma värinsä, valkoisen tekstin voisi jättää huomiotta.

Viimeinen pointtini liittyy pakkomielteeseeni koluta kartan joka kolkka ennen kuin jatkan matkaani. Vähentäisi huomattavasti turhaa edestakaisin juoksua, jos luolastoissa ja muissa sisäkartoissa voisi varmasti tietää missä suunnassa on eteenpäin. En tahtoisi ruksia kartalleni näyttämään mihin pitää mennä, mutta esimerkiksi jonkinlainen visuaalinen merkki maastossa olisi kiva näyttämässä mikä on oikea reitti. Vaikka tietynlainen valo, jalanjäljet tai muu ympäristöön sopiva jälki paria huonetta suurempien risteysten jälkeen. Ikäänkuin raikkaan ilman tuulahdus, josta voi päätellä kulkevansa kohti luolan suuta. Tai minun tapauksessani kääntyä takaisin ja käydä ne loputkin sivukäytävät läpi.

Kaikenkaikkiaan olen kyllä peliin hyvin tyytyväinen ja uskon siitä irtoavan vielä kymmeniä rattoisia pelitunteja ennen kuin olen päässyt edes aloittamaan inferno-vaikeusastetta. On myös kiva nähdä niin monien vanhojen tuttujen kokoontuneen taas yhteisen pelin ääreen :). Kyllä tätä kelpaa pelailla Mists of Pandarian julkaisua odotellessa.


Loppukevennyksenä:
Sarjassamme unet, jotka ihmetyttävät näkijäänsäkin: Näin pari päivää sitten pitkästä aikaa zombi-invaasiounen ilman ainuttakaan zombia. Tiesin, että ne ovat käyneet ihmiskunnan kimppuun ja tuho on lähellä, mutta taistelin niitä vastaan unilogiikan mukaan täysin järkeenkäyvällä tavalla enkä siksi päässyt niitä näkemään: Zombeja syntyi, jos johonkin oli jätetty liian lyhyitä pätkiä pitsiä tai nauhoja ja niiden syntymisen pystyi estämään solmimalla nauhanpätkiin solmun. Tällä kertaa ihmiskuntaa uhkaava paha saattoi tosin olla jonkin sortin demoneitakin zombien sijaan, en ollut herätessäni enää aivan varma kummasta oli kyse.