Kesätyö ja käyttöompeluksia

Blogi on ollut hiukan hiljaiselolla jonkin aikaa, mutta nämä pari viikkoa olen ollut sen verran poikki iltaisin, että uni ja internet-hömppä menevät tärkeysjärjestyksessä kirjoittamisen edelle. Aloitin heti kesäloman alussa, viime viikon maanantaina, kesätyöt vanhan kotikuntani pienehkössä vaatetehtaassa. Paikka on kiva ja  vastoin omiakin odotuksiani, olen nyt ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen oman alani hommissa, mahtavaa! Kannatti soitella ja kysellä. En varsinaisesti kuulu firman kohderyhmään, mutta vaikka malliltaan useimmat vaatteet ovatkin vanhempaan makuun, monet materiaaleista ovat kivoja eikä se työntekoon vaikuta tahtoisinko valmistamiini tuotteisiin pukeutua vaiko en. Ompelemaan tuolla on todellakin päässyt ja jo vajaan kahden viikon jälkeen tuntuu, että jotain oppiakin on kerennyt tarttua mukaan.

Alkuun tuntui todella oudolta ommella esimerkiksi muotolaskoksia pelkkien poramerkkien (leikkuussa kankaaseen tehtyjä pieniä reikiä, jotka jäävät muotolaskoksen "saumavaraan") varassa, kun oli tottunut käyttämään apuna noin miljoonaa nuppineulaa ja joskus jopa piirtämään liidulla apuviivan, mutta muutaman kappaleen jälkeen oma tapa tuntui jo älyttömältä hössöttämiseltä. Tähän mennessä en ole käyttänyt nuppineuloja mihinkään, enkä ole niitä oikeastaan kaivannutkaan. Vaikkei kuukaudessa kunnolla ehdi harjaantumaan tehtaan työtahtiin, olen varmasti heinäkuun alkuun mennessä omissakin projekteissani ripeämpi ompelija. Mikään ei pysty korvaamaan ompelukilometrien tuomaa tuntumaa ja varmuutta.

Hieman leppoisampaan työntekoon tottunut niska ja hartiat ovat kyllä kiitollisia, että tehdas on heinäkuun kiinni ja minulla on siksi vain kuukauden pesti. Iltaisin ei kauheasti ole jaksanut puuhastella kotona, mutta tämä on sentään hyvää, rehellisestä työstä tullutta väsymystä. Pienenä plussana olen taas totuttautunut käyttämään korsettia päivittäin ja sen avun kyllä tuntee. Eikä minua kyllä täysin saa tekemistä lopettamaan väsymyskään: Aloin viime viikonloppuna tekemään kalanruoto-coutilista mustaa perusvyötärökorsettia, johon kirjon käsin nimikoinnin ja luiden päihin koristeompeleet. Nyt projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että nimikoinnit ovat valmiit ja pääsen seuraavaksi aloittamaan ompelun. Oli hienoa päästä kerrankin tositoimiin ilman, että kuositteluun ja muuhun esivalmisteluun tarvitsi käyttää tuhottomasti aikaa. Muokkasin kaavan aiemmin piirtämästäni rinnan yli -mallin kaavasta ja kaavoitukseen ja leikkuuseen meni tällä kertaa vain noin 8 tuntia, kirjontaan varmaan saman verran. Huomisilta varmaan menee ommellessa tai viimeistään lauantai. Eiköhän tuo parissa viikonlopussa ole valmis.

~*~

I've held my silence for a while now for my summer job has kept me busy by day, tired by night. I started a week ago on Monday at a small clothing factory in the town where I was born. It's a pretty nice place to work, and against my expectations, I have a summer job in my own trade after only a year of school, which is great! I'm not exactly the target audience for the garments I make but some of the fabrics are quite nice and it matters little to me whether I'd wear the things I make.


It has been interesting working there and I'm sure I'll get a lot out of it professionally. At first I found it strange to be sewing without pins, for example, but I got used to it pretty quickly and now it's starting to feel I was fussing over non-issues before. Darts can come out beautifully without a million pins and a chalk line to mark where to sew :). A month isn't nearly enough to train me to work at a pace that would be required in the factory, but even that short a time is sure to work wonders on my pace in my won projects as well. There just isn't a substitute for sewing kilometer after kilometer.


My back and neck are thankful that the factory is closed for July and I'm only there for the month. I've been too worn out to do much anything in the evenings but I'm kind of content with this tiredness. It's the sign of an honest day's work. As a small upside, I've again accustomed myself to wearing my corset daily and it's benefits are really noticeable. Being tired can't keep me completely from making things either: Over the weekend I started making a basic black underbust corset out of herringbone coutil. I'm embroidering my initials on it and flossing it. I've now finished the embroidery and will get to start sewing it all together next. It's been wonderful getting to get to some "actual work" without having to spend hours drafting a pattern and doing other preparations. I used the pattern of an overbust corset that I made earlier as a starting point, was done with drafting and cutting the fabric in 8 hours and spent about the same amount of time embroidering. I think it'll be finished in a weekend or few.

~*~

Tässä vielä pari aiempaa ompeluprojektiani, molemmat luomusteni käytännöllisemmästä päästä: penaali ja työessu.
Here are a couple of my earlier sewing projects, both of which are on the more practical side of things I've made: a pencil case and a sewing apron.

Samettia, taftia, päällystettävä nappi ja pitsiä,  vetoketjua lukuunottamatta kaikki kerrankin ylijäämämateriaaleja :). Tämä menisi hätätilassa iltalaukustakin.

Velvet, taffeta, a fabric covered button and venice lace. Aside from the zipper, for once these were all leftovers from other projects :). I think it would pass for a clutch in an emergency.

Rintamuksessa on taskut pienille työvälineille: liiturissa, ratkoja, pinsetit, puhdistussuti, puolakotelo ja puola, lankasakset. Sakset ovat ketjun päässä, etten unohtele niitä kun siirryn ompelukoneen ja työpöydän välillä.

In the front, there are pockets for small tools: chalk marker, seam ripper, tweezers, dust brush and embroidery scissors, which are on a chain so I don't keep forgetting them at the sewing machine or my work station.

Essussa on myös isot taskut mittanauhalle, koetilkuille ja kaikelle muuta mitä nyt satun tarvitsemaan. Kännykälle on oma taskunsa toisen sivutaskun sisällä ja kangassaksille on lisäksi nepparilla avattava lenkki.

The apron has big pockets for my measuring tape, test swatches and everything else that needs to be carried along. My smart phone has its own pocket inside one of the side pockets and the fabric scissors have a hoop that opens with a snap.

Halterneck-lenkki ja vyö aukeavat neppareilla pukemisen helpottamiseksi ja vyötäröllä on korsetin käyttäjälle kätevästi kolme eri vyötäröille sopivaa vastakappaletta.
Essu on kestävää ja pestävää toimikassidoksista puuvillaa ja yläosan reunassa ja vyötäröllä käytin turvavyömäistä nauhaa. Päällitikkaukset tein sinisellä langalla. Tällä kertaa lähtökohtanani oli käytännöllisyys mutta omassa tyylissä pysyen. Lopputulos on toimiva ja tykkään hiukan fiftarimekkoa mukailevasta mallista, mutta olisin ehkä halunnut vielä hiukan rock-henkisyyttä lisäämällä metalliosia. En vain keksi mitä.

The halterneck loop and belting open with snaps and the belt has three different lengths to a corset wearer's convenience.
The apron is made of durable and easy to care for cotton and I used a seatbelt-like tape on the waist and the edge of the bodice. The decorative stitching is blue. This time my goal was to make something practical while staying true to my style. I really like the pattern which kind of resembles a 50's dress, but I might have preferred it rocking a little more metal. I just don't know what to add.

Happamia, sanoi kettu ja pysytteli varjoissa

Sen aika on taas, siltä ei tunnu pääsevään kokonaan pakoon missään. Se ei vain suostu pysymään piilossa ja sen säteily saa minussa aikaan epätoivottuja muutoksia. Tajusin tällä viikolla, että koulun keittäjätkin ovat sen juonessa mukana: melkein jokaisessa ateriassa kuluneen lukuvuoden aikana on ollut porkkanaa jossain muodossa, betakaroteenin pakkosyöttöä. Aurinko, rusketus, hiki, hyh.

Joskus aikoinaan minäkin loikoilin riippumatossa bikineissäni, luin kirjaa ja unelmoin pronssinvärisestä ihosta. Vaan eipä siitä sellaista koskaan tullut. En onneksi pala aivan kauhean herkästi, mutta ihoni ei toisaalta helposti rusketukaan. Suurimmista yrityksistä huolimatta minulla on tuskin koskaan ollut edes erottuvia rusketusrajoja, sen verran pieni vaikutus auringolla minuun tuntuu olevan. Veljeni paahtuu kahvipavuksi vaatteiden läpikin kunhan kevätaurinko alkaa kunnolla lämmittää, mutta minä en yllä edes maitokahvin sävyyn. En myönnä, että nykyinen rusketusvastaisuuteni johtuisi epäonnistuneista ruskettumisyrityksistä. En sitä kyllä kielläkään.

Silläkin uhalla, että kuulostan rasistiselta, mutta tuskin olen tummanpuhuvaa garderobia suosivien joukossa myöskään ainut, joka on sitä mieltä, että vaaleampi iho vain on kauniimpi. Se antaa kivan kontrastin mustalle ja toimii kauniisti muidenkin suosimieni värien kanssa. Koska ihoni ei rusketu kunnolla, minusta tuntuu, että ihoni näyttää päivettyneenä lähinnä likaiselta.

Nyt kun ilmat ovat olleet niin nättejä, olemme istuskelleet välitunnit auringossa ja tunnen jo kuinka valkeuteni alkaa kadota. Voi tätä surkeutta! Eihän kreivittären arvolle edes sovi päivettyä.

Mitä sitten teen säilyttääkseni edes hitusen ominaisväriäni? En ole koskaan pitänyt aurinkovoiteista. Suurin syy siihenkin, etten useimpina päivinä käytä lainkaan meikkiä, on etten pidä tunteesta, että ihollani on jotain ylimääräistä. Jollei aurinkovoide imeydy kunnolla, se tekee oloni vieläkin tukalammaksi ja tahmaiseksi kuin aurinko itsessään. Siispä niihin turvaudun vain suuressa hädässä: uimarannalla, ulkotöissä, etelässä tai muualla missä aurinkoa ei yksinkertaisesti pääse pakoon.

Yleensä suurin apuni on vain pysytellä sisällä tai varjossa, osin pakonkin edessä. Harmittava tosiasia viimeiset viisi kesää on ollut, että kesäloma = työtä, joka tapahtuu neljän seinän sisällä. Vapaa-aikani vietän mieluiten ompelu- tai tietokoneen edessä, joten silloinkin aurinko tavoittaa minut korkeintaan ikkunalasin läpi.

Suurin konkreettinen tekoni auringonvaloa vastaan taistelemiseksi on ollut hankkia päivänvarjo. Sekin tosin sanoi itsensä irti viime kesän lopulla eikä sen lukitusmekanismi enää pidä varjoani auki. Ostoslistalla on siis uusi, mielellään suurempi päivänvarjo. Lolitabrändi Victorian Maiden tekee mielestäni todella kauniita varjoja: 

Lähde

Lähde

Sellainen tulisi kuitenkin turhan kalliiksi postikuluineen, tulleineen ja välityspalkkioneen, ja ne myydään mustana loppuun alta aikayksikön. Realistisempana haaveenani olisi toinen battenberg-pitsinen varjo, esimerkiksi Belle Modesten myymä brodeerattu versio.

Lähde

Lempiviuhkani on tehty samasta materiaalista, joten tämä sopisi senkin kanssa. Toisaalta tahtoisin päivänvarjooni mustan kädensijan, jossa olisi koukku, ja VM:n varjoissa on mielestäni kauniimpi muotokin. Huokaus... unohdetun amerikanisotädin miljoonaperintöä odotellessa.